Priorisointia vai perustehtävää?

Pikkuisen häiritsee keskustelu prioirisoinnista elämänkaariajattelun yhteydessä ”Pitää priorisoida lapset ja nuoret!” Oikeasti kuitenkin hyvä Hämeenlinna kuuluu kaikille ja jokaiselle ikäryhmälle on järjestettävä tarpeen mukaiset, riittävän hyvät palvelut. Toki elämänalkutaipaleelle on saatava parhaat mahdolliset eväät, lasten ja nuorten hyvinvointi tulee olla iso strateginen valinta. Ja toki, ilman muuta, koska strategia ohjaa kaikkea muuta tekemistä, myös resurssoinnissa tämän tulee näkyä. Valintojen ja ratkaisujen tulee katsoa pitkälle eteenpäin, palveluiden tavoitteena tulee olla hyvinvoinnin lisääminen. Tuottavuus sosiaali- ja terveyspalveluissa on hyvinvointia. Ja sitä meidän on priorisoitava.

20 kommenttia artikkeliin “Priorisointia vai perustehtävää?”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Sari!
    Olet oikeassa, hyvä Hämeenlinna kuuluu kaikille, jokaiselle ikäryhmälle riittävän hyvät palvelut.
    Mutta siinä kohtaa ajatusmaailmamme eroavat, että priorisoidessamme lapset ja nuoret, sijoitamme selvää rahaa poikimaan myös tulevaisuuteen.
    Se on kylmää talouspolitiikkaa.
    Liikemaailma opetti minua analysoimaan talouslukuja hieman pitemmälle, kuin vuosibudjetointiin.
    Se, että puhun mielelläni myös vanhuspuolen priorisoinnista, on puhtaasti myös talouspolitiikkaa.
    Lyhytnäköisillä säästöpäätöksillä kustaan sukkaan, ei vaippaan, jos sallit karkean kielenkäyttöni.
    Me kohtuullisesti toimeentulevat voimme hellittää kukkaronnyörejämme, jotta pahimman yli päästäisiin näissä yhteisissä talkoissa.
    Se ei tarkoita sitä,
    etteikö samanaikaisesti voida näitä aikansa eläneitä byrokratian monumentteja purkaa ja palikat siirtää toimimaan tehokkaammin, jopa osittain tuottamaan.
    Väitetään, että varsinkin miehet eivät pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan, olen vakuuttunut, että heissäkin löytyy yllättäviä voimavaroja, jopa tahtotiloja tarvittaessa.
    Toivotan Sinulle Onnea, antoisaa viikonloppua ja voimia vaativassa tehtävässäsi!
    Riitta N.

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Sari!
    Ilmeisesti tässä käy niin, että lapsilta ja vanhuksilta ei voida vähentää heidän lakisääteisiä palveluitaan, eli maksuhenkilöiksi joutuvat työssäkäyvät aikuiset. Pistäkää pari pinnaa kunnallisveroa lisää, niin hammastenkiristys loppuu ja kaikki ovat tyytyväisiä (myös luottamushenkilöt).
    Sopuisaa Suvea t. Hessu K.

  3. avatar Sari R sanoo:

    Moikka Riitta, ja terveiset Tallinnasta-itseasiassa olemme siitäkin samaa mieltä että satsaus lapsiin ja nuoriin on investointi tulevaisuuteen. Tilanne on nyt sellainen että että jokainen kivi on käännettävä ja ehdottomasti tarvitaan nyt äkkiä se strategia jonka mukaan toimitaan – strategia on arjen työkalu ja kaikkien toimenpiteiden tulee mennä sen suuntaisesti- myös näiden nopeiden säästöjen. Koko kuntauudistukseen lähdettiin Hämeenlinnan näkökulmasta ennenmuuta palvelurakenteen uudistamisen takia- ja se työ on valitettavasti vielä tosi pahasti kesken. Muutetaan monumentteja, puretaan niitä ja tehdään oikeasti nopeita, isoja ratkaisuja.

  4. avatar Sari R sanoo:

    Ja Heikille vielä: viime vuonna palveluihin käytetty raha kasvoi yli 10 prosenttia. Tyytyväisyys palveluihin ei kasvanut kuitenkaan samassa suhteessa- pikemminkin päinvastoin, eli jos rahalla ei saa lisää hyvinvointia, täytyy muuttaa toimintatapoja.

  5. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Sari!
    Tässä onkin pelko, että lapset menevät pesuveden mukana.
    Tiedän, että nyt joudutaan laastaroimaan samalla myös ”haavoja,” joita 90-luvun laman lapset saivat, he kipuilevat edelleenkin .
    Silloin juustohöylä veti valtionkin taholta tasaisesti ja ensimmäisenä niiltä, joiden viimeisetkin siivut vietiin.
    Nyt ei pitäisi toistaa samaa virhettä.
    Frans de Waal on hienosti kirjoittanut pohtiessaan moraalin alkuperää..
    sitä yritän Sinulle kaupunkilaisten hyvinvoinnin tuottajana ja takaajana viestiä.
    ”Ihmislaji on selvinnyt tänne asti yhteistyön ja moraalin avulla toisistaan huoltapitäen. Jos se loppuu, eliittiäkään ei pelasta mikään joustavuus.”
    T. Riitta

  6. avatar Sari R sanoo:

    Juuri näin, siksipä säästämistä ei tule tehdä juustohöylällä, vaan samanaikaisesti rakenteita uudistaen. Kiitos evästyksestä ja hyvästä keskustelusta, sitä tässä tarvitaan!

  7. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Sari!
    Selvyyden vuoksi kysyn, kasvoivatko menot 10 % talousarvioon nähden vai toissa vuoden tilinpäätökseen?
    Hämeenlinnassa oli tapana esim. perusturvaltk:n kohdalla alibudjetoida 4-7 milliä, joka sitten syksyllä lautakunnalle myönnettiin lisätalousarviona julkisten moitteitten kera. Nyt on sama vaara tarjolla: viranhaltijoilta menee motivaatio edes pieniin säästöihin, koska tavoite on mahdoton.
    Olen myös skeptinen rakenteellisiin uudistuksiin. Kun ei ole yksimielisyyttä, mitään ei tapahdu. Toisaalta jotkut asiat etenevät nopeastikin, kuten jäähalli- ja Kaurialan kentän valoinvestoinnit. Näistä pitäisi ottaa oppia: miten saadaan riittävä konsensus muutoksille.
    Onnittelut Kuntaliiton tehtävästä! On aina paikkakunnalle eduksi, kun oma ihminen saadaan johtopaikalle. Terv. Hessu K.

  8. avatar Isoäiti sanoo:

    Itse isoäitinä ja äitinä kannatan kaikkea hyvää, mitä yhteiskunta voi tehdä lasten ja nuorten hyväksi. Mutta missä on lasten vanhempien vastuu? Siitä ei ainakaan poliitikko uskalla puhua eikä myöskään pysty vaikuttamaan asiaan. Ovatko vanhemmat ulkoistaneet lastensa hoidon yhteiskunnalle?

    Kun itselläni oli kolme pientä lasta ja vaativa työ, ei tullut mieleenkään hakea apua yhteiskunnalta. Ei edes ollut, mitä hakea, kun ei ollut tarjolla.
    Nyt lapsilla on subjetiivinen oikeus päivähoitoon. Valitettavasti tätä käyttävät hyväkseen myös sellaiset äidit, jotka ovat kotona vaikkapa hoitamassa pienempää lasta. Yhteiskunnan käsissäkö on siis lasten hyvinvoinnista huolehtiminen?

    No, laeille emme nähtävästi voi mitään, vaikka niiden noudattaminen ei taloudellisesti olisikaan kestävää joka suhdanteessa.

  9. avatar Sari R sanoo:

    Tervehdys,
    se 10,6 prosenttia oli viime vuoden tilinpäätöksestä…. eli ihan oikeaa ja tosi reipasta kasvua. Ja isoäidin kanssa olen tismalleen samaa mieltä että vanhemmilla on oma jakamaton vastuu, josta ei voida tinkiä.. Kunnalla ja yhteiskunnalla on omat velvoitteensa mutta ihmisten omaa vastuuta itsestään ja läheisistään ei voi eikä saa koskaan viedä pois (vrt neuvostomalli josta ei kauhean hyvää seurannut kenellekään…)
    Tästä taas jatketaan uudella viikolla, lautakunnat tekevät omaa vääntöään ja kehittävät rakenteita. Ilahtuneena panin merkille lasten kotihoidon tuen korottamisen ihan oikeaan suuntaan, tein aiheesta aloitteen viime vuonna ja nyt ollaan muokkaamassa asiaa oikeaan suuntaan. Tarjoamaan perheille enemmän valinnanvaraa ja keventämään palvelurakennetta.

  10. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Isoäiti!
    En ole myöskään onneksi tarvinnut yhteiskunnan tukea näissä ääripäissä.
    Olen ollut onnekas, kasvattanut kersani maksaen aina sen kallemman mukaan.
    Yksinhuoltajana kävin töissä, joten maksoin yhteiskunnalle sen järjestämästä päivähoidosta täyden hinnan.
    Silti en ole katkera, jos tämän päivän äideille on annettu enemmän n. etuja/mahdollisuuksia.
    On isiä jotka haluavat myös osallistua lapsen hoitoon aktiivisemmin kuin meidän aikoinamme.
    Onneksi tämäkin laki on saatu aikaiseksi.
    Entisajalla ja tällä nyt elettävällä on omat puolensa niin hyvässä kuin huonossa.
    Neuvostoliitto ei ehkä ole se, johon ensimmäisenä vertaisin Suomen ”lapsenhoitopolitiikkaa.”
    Ei tässä maailmassa ole niin aukotonta systeemiä etteikö jokunen ”väärinkäyttäjä” aina löydy, ainakin vierestä katsojan silmissä.
    Usein näille toisen lapsen hoitoon työntäneille löytyy ihan järkeenkäypä selvitys.
    Meidän on hyvä pohtia myös sitä, miten armottomaksi maailma on muuttunut.
    Kaikki eivät valitettavasti kestä tätä oravanpyörää, jossa kaverille ei jätetä, eikä lähimmäistä auta kuin yhteiskunta.
    Tärkeintähän meille isoäideille on lapsen hyvinvointi, eikö niin.
    Terveisin
    Riitta N.

  11. avatar Sari R sanoo:

    Kehitys kehittyy, viittasin suureen naapuriin ja sen hajoamisen syihin laajemmin kuin lastenhoidon näkökulmasta. On mahtavaa että meillä on toimiva päivähoitosysteemi, tasa-arvon näkökulmasta ehdottomuus. Maailma muuttuu ja niinpä myös päivähoidon on muututtava, siksikin odotan kiinnostuneena millaiseksi päivitetty laki muodostuu. Ja Riitta, juuri niin, olisi hienoa että lähimmäistä aidosti auttaisi myös joku muu kuin yhteiskunta, molempia siis tarvitaan.

  12. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Sari!
    Olet oikeassa, molempia tarvittaisiin.
    Milläs muutat asenteita, kun ”katsojat” odottavat henkeään pidätellen ilta toisensa perään, kuka putoaa seuraavaksi.
    Sairasta,
    tosi-tv on tullut myös ruudun tälle puolelle.
    Tositilastojen mukaan lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut viime lamasta.
    Minun ei henkilökohtaisesti pitäisi miettiä moista, lapseni perhe on näitä ns. parempiosaisia.
    Ainakin toistaiseksi.
    Huomenna voi tulla lomautus, irtisanomisilmoitus kenelle tahansa..
    Toisaalta tässä kohkaamisessani on myös itsekäs kaista,
    en haluaisi tulla potkituksi kun ja jos koittaa aika, ettei buutsini nousisi yhtä ripeästi kuin vastapuolen.
    Yhteiskuntarauha on se asia, jota kannattaa miettiä meidän kaikkien.
    Lämmöllä
    Riitta

  13. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Isoäidille!
    Minä epäilen sitä samaa. Jos tai kun lapsi viedään kovin pienenä päivähoitoon, jokin tunneside lapsen ja äidin välillä voi katketa, mikä vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen. Provosoivasti voisi sanoa, että kohta joka toinen koululainen tarvitsee henkilökohtaisen koulupsykologin.
    Tämä on tietysti myös tasa-arvokysymys: eihän äitejä voi sitoa pelkästään hellan ja mukuloiden väliin. Jokin systeemimuutos pitäisi keksiä ennen kuin koululaitos vajoaa kaaokseen.
    Kaikille hyvän kesän odotusta t. Hessu K.

  14. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Heikki!

    Valitettava tosiasia on se, että osa kotihoidossakin olleista lapsista tarvitsee koulupsykologin apua, erityisopetusta jne..
    Mm ADHD on perinnöllistä..
    Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monenlaiset ympäristötekijät..
    Tarhoissa on ammattitaitoa, sieltä lapsi saa myös sosiaalisia taitoja elämää varten.
    Olen lämpimästi kannattamassa kotihoitoa, jos se on mahdollista, mutta muitakin vaihtoehtoja tarvitaan.
    Lapsen hyvinvointiin tarvitaan koko yhteistön osoittama välittäminen väheksymättä äidin rakkautta ja läheisyyttä.
    Isän osuus niin usein unohtuu, koska hän ei pysty synnyttämään, eikä imettämään.
    T. Riitta N.

  15. avatar Isoäiti sanoo:

    Heikki Koskelalle ja muille lapsista kiinnostuneille
    Pienenmmän lapsen kotin jääminen ja vanhemman päiväkotiin kuskaaminen saattaa estää myös sisarusten välisen suhteen kehittymistä. Kuvitelkaa tilanne: äiti jää kodin lämpöön yhdessä vauvan kanssa ja toinen herätetään aikaisin (kuin töihin) tarhaan kuljetettavaksi. Suren tätä lasten tasa-arvoisen kohtelun puutetta. Oma tyttäreni ja samoin miniäni hoitivat nuorempaa lasta kolme vuotta kotona, jossa myös vanhempi oli äidin ja vauvan ilona. Lasten kasvettua kiintymys heidän välillään on sanoinukuvaamattoman läheinen ja lapsia onnellistuttava. Toki äidit menettivät taloudellisesti, kun pitivä’t pitkän hoitovapaan, mutta lapset ovat vain kerran pieniä.

  16. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Isoäiti!
    Ei sen kotiin jäämisen tarvitse olla taloudellinen rasite. Jos kaupunki maksaisi 400 e/lapsi/kk, molemmat osapuolet voittaisivat. Ongelma on vissiin siinä, että äidit jäävät monista sosiaalista kontakteista paitsi ja tuntevat resurssiensa menevän hukkaan. Toisaalta naiset tekevät monasti pienellä palkalla töitä, vaikka olisi kapasiteettia vaikka minkälaisiin tehtäviin.
    Jos lapsen parasta ajatellaan, hyvä kotikasvatus on kaiken perusta.
    Hauskaa Kesän jatkoa t. Hessu K.

  17. avatar Isoäiti sanoo:

    Hyvää kesää kaikille. Odotankin innolla lastenlasten vapautumista koulusta kesälaitumille. Ihanaa, että he ovat olemassa. Ja voi sitä rakkautta ja kiintymystä, mikä säteilee vastaan, kun heitä on aikaa helliä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän rakastaa kaikkia lapsia ja nuoria ja haluaa, että heidän elämänsä olisi onnellista.

  18. avatar ADHD ja muut diagnoosit sanoo:

    Hyvä Sari

    Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka sinä olet järjestänyt lastesi hoidon, nyt ja aikaisemmin. Kaikkihan ovat seuranneet Liisa Keltinkangas-Järvinen lausuntoja pienten lasten päivähoidosta. Lasten ei missään nimessä pidä olla päivähoidossa ennen 1,5 vuoden ikää, ja kolmen vuoden ikään saakka lasten hoitoryhmien pitäisi olla enintään 5-6 lasta. Samat tädit hoitamassa koko ajan. Lapsella, joka aloittaa päivähoidon liian aikaisin on usein keskittymisvaikeuksia, depressiivisyyttä, epäsosiaalisuutta ja jopa älyn kehityksessä on havaittu ongelmia. Lapsen ei pitäisi olla hoidossa seitsemää-kahdeksaa tuntia edes myöhemmässä iässä.
    Eipä ole ihme, että lapset yhä useammin diagnostisoidaan jo varhaislapsuudessa näillä ADHD, Aspergren jne syndroomilla. Diagnostisointi sitä paitsi useasti helpottaa vanhempien, joskaan ei lasten oloa.
    Lasten paikka on kotona kolmevuotiaaksi asti. Keltinkankaan mukaan lapsi saa virikkeitä kotona jopa enemmän kuin tarpeeksi. Vuosi pari omistautumista lapselle/lapsille, jotka tieten tahtoen on hankkinut ei liene liikaa. Ei ole mitään syytä antaa lapsiaan muiden vastuulle ja kasvatettavaksi. Oma ura ei ainakaan ole tarpeeksi hyvä syy. Joskus, harvoin, on tietenkin perhesyitä, joiden takia lapsen on parempi olla tätien kuin vanhempien kanssa. Poikkeuksia on aina
    Kuten Keltinkangas myös totesi:Lapset eivät valitsisi äidin tilalle toita hoitajaa. Eivät he myöskään haluaisi lähteä aamulla ”töihin” koko päiväksi , kotoa pois.
    Poliitikot eivät välitä lapsista, he välittävät äänistä. Lasten asiaa ei oikeasti ole pitkään aikaan ajanut yksikään poliitikko.
    Siis kuinka on: Onko valtio vai äiti ja isä hoitanut Raution pienet lapset? Vai naapurit?

  19. avatar Sari R sanoo:

    Jokainen perhe on omanlaisensa. Siksi tarvitaan erilaisia tapoja myös järjestää lastenhoito. Meidän nelilapsisessa perheessä on ollut hyvin monenlaista tapaa, sekä isä että äiti ovat olleet välillä kotona ja välillä töissä, ja lastenhoito on aina järjestynyt , välillä on tarvittu niitä naapureitakin. Erityistä osaamistakin on tarvittu ja saatu, kiitos hyvän hämeenlinnalaisen päivähoidon. Ja aika paksua on väittää että politiikot eivät välittäisi lapsista…. Ethän toki itsekään usko tuota, hyvä ”ADHD ja muut diagnoosit?” Mukavaa kesää, lapsilla on onneksi jo loma!

  20. avatar Sari Rautio sanoo:

    Iltaa, kiitos evästyksistä. Monesti vaan asiat ovat niin monitahoisia että ”kyllä- ei” vastausta on mahdotonta antaa- ainakaan jos haluaa olla rehellinen. Mutta lasten hyvinvoinnista ja lasten puolestapuhumisesta en tingi. Jatketaan joskus vaikka nokatusten. Ja naisille terveisiä!

Jätä kommentti

css.php