Aamu Aulangolla…

Muistan fiiliksen kun muutimme yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Hämeenlinnaan. Ensimmäinen retki Aulangolle, kansallismaisemaan, jota pohjoisen tyttö oli aikaisemmin katsellut vain oppikirjan kuvista ja Halosen tauluista, sai sydämen pakahtumaan. Jylhät kalliot, taivaita hipovat männyt, kimmeltävä järvi ja kaikkiaan, uskomattoman kaunis, puhdas luonto ruuhka-Suomessa. Ja kotiovelta kivenheiton päässä!

Puhumattakaan Hugo-everstin aikaansaannoksista, graniittilinna, näköalatorni ja tekosaaret top kolmosena omalla listallani.

Edelleen, aina kun meille tulee vieraita mistä päin maailmaa hyvänsä, Aulangon kiertoajelu ja Karhulinnan rappuset käydään kokemassa. Lenkkeilevien kavereiden kanssa pulahdus Lusikkaniemessä, talvisin ulkoilumajan avannossa, antaa pikantin lisän erinomaiseen liikkumismahdollisuuteen. Monipuoliset palvelut tietty mahdollistavat myös muualta tulevien nauttimisen huikeasta kokonaisuudesta.

Joskus pitää katsoa kaukaa nähdäkseen lähelle. Aulanko on jalokivemme, kaikkien yhteistä omaisuutta ja monella tavalla hyvinvoinnin lähde. Milloin kävit viimeksi?

6 kommenttia artikkeliin “Aamu Aulangolla…”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Sari!
    Toivottavasti en saa Kuikkelilta ripitystä, mutta minustakin Hämeenlinnassa on näytettävää enemmän kuin muissa keskikokoisissa kaupungeissa.
    Käytin toissa kesänä tyttären poikaystävän vanhemmat täällä: kävimme Linnassa, siellä oli joku näyttely. Sitten tykistömuseossa esitettiin raina, kuinka inha itä päälle rynnistää. Sitäkään he eivät tienneet, koska ovat friisiläisiä. Samalla kerralla alkoivat keskiaikamarkkinat, ja he ihmettelivät, kun ihmisiä ei ole missään, ja sitten heitä lappaa tungokseen asti.
    Näytin heille Ahveniston ja kerroin mielipiteeni koko paikasta.
    Aulangolla käytiin myös, ja he ihmettelivät, missä ovat kaikki turistit. Sanoin, että säästelemme paikkoja.
    Kyllä täällä asua kelpaa. Koitetaan junailla asiat parhain päin.
    Kesä tulee, kesä t. Hessu K.

  2. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Sari!
    Kesällä kävin joutsenia tervehtimässä ja kuvaamassa monta kertaa.
    Niiden ilmestyminen uudestaan lammelle toi mieleeni muistoja aina lapsuudesta asti.
    Aulanko, Ahvenisto, Linna puistoineen ja Vanajavesi ovat mansikkapaikkojani.
    Pakko myöntää myös, että bensa virtasi suonissa moottoriradalla aina ajojen aikaan. Vieläkin tulee tyttömäinen olo kuullessani moottorin ottavan kierroksia, sorry kaikk toisinajattelijat..
    T. Riitta

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Terve Sari!

    Aivan samoja tuntemuksia on minulla ollut juuri tänään. Kävelin töistä Järvenpään kävelykatua pitkin rautatieasemalle ja ajattelin, että olisi järkyttävää, jos minun pitäisi asua täällä ja katsella tätä ankeaa kerrostaloerämaata. Kuolisin varmaan henkiseen näivetystautiin…

    Illalla kävin asioilla Hämeenlinnan keskustassa ja ihailin vanhaa arvokasta kaupunkimaisemaa toreineen, kirkkoineen ja raatihuoneineen. Vanajaveden sillalta katselin upeaa Verkatehdasta ja taidemuseota iltavalaistuksessa. Kävelin kotiin Varikonniemen kautta ja nautin mahtavista puista ja linnan valoista, jotka heijastuivat jäälle. On meillä kaunis kotikaupunki!

    Minäkin olen puoliksi pohjoisen tyttö. Jälleen kerran mietin sitä, mahdanko joskus eläkkeellä raaskia muuttaa lähemmäs sukulaisia Pohjanmaalle. Enpä tiedä. Ikävöisin varmaan ihan liikaa Vanajaveden rantamaisemia ja Aulangon vuokkometsiä.

    Kai ne vuokot tuolta lumen alta vielä joskus jousevat…?

    t. Teija

  4. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    tai nousevat…

  5. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hei Sari. Ihan paljasjalkaisena hämeenlinnalaisena Aulanko on ollut minulle itsestäänselvyys, retkikohde jokaisena vuodenaikana . Mutta se ei ole ainoa henkireikä kaupunkilaiselle, lähiympäristössä on Linna ja kaupunginpuisto sekä Ahvenisto, viimeksimainittu nykyään keskellä asutusta, kun kaupunki kasvaa. Nyt pitäisi kyllä mielestäni jonkun tahon ottaa Ahvenistosta vastuu ja lähteä kehittämään Ahvenistoa. Urheilu-liikunta-vai ympäristöihmiset? Ahvenisto mäntyharjuineen on kaupunkilaisen ”ulkoilmakeuhko”.

  6. avatar Sari R sanoo:

    Ahvenistovisio- siis sen alueen kokonaiskehittäminen erilaisten ihmisten ja luonnon ehdoilla, on työn alla. Rikkautta on moninaisen toiminnan mahdollistaminen samoihin ympyröihin, liikunta ja urheilu, ympäristö ja matkailu, mahtuvat kaikki Ahvenistolle, sulassa sovussa, toisiaan kunnioittaen.
    Hämeenlinnan paras puoli on luonto, joka ympäröi asutusta joka puolelta.

Jätä kommentti

css.php