Onko Tiltusta mihinkään?

Reilun vuoden vanha tiltua, tilaaja-tuottajatoimintatapaa, arvioidaan joissain pöydissä syylliseksi milloin mihinkin juttuun. Tämän päivän tilinpäätösinfossa vuodelta 2009 saatiin faktoja viime vuodesta- ja ehkä jotain aihiota tiltun toimivuudesta.

1. Koko vuoden kasvuprosentti  oli 0,3%, kun se aiempina vuosina on ollut 5-7, ja surullisen kuuluisana vuonna 2008 10,7%. Jotain on tapahtunut.

2.  Tilaaja-tuottajatoimintatavalla on saatu lisättyä läpinäkyvyyttä, avoimuutta rakenteisiin, päätöksentekoon ja tietty kustannuksiin. Nyt tiedetään (ainakin entistä paremmin) mitä mikin maksaa ja mitä rahalla saa.
3. Kustannustietoisuuden kasvun kautta on päästy pohtimiaan, miten voidaan tuottaa palveluita edullisemmin ja monipuolisemmin sekä asiakaslähtöisemmin. Parempaa palveluiden tuottavuutta ja vaikuttavuutta haetaan edelleen lisää. Palveluissa tuottavuus on hyvinvointia.

Näillä argumenteilla olen sitä mieltä että isot valintamme, tilaaja-tuottajatoimintatapa ja elämänkaarimalli ovat oikeita.  Tilaaja-tuottaja-asiakasmalli on työkalu, apuväline, parempien palveluiden järjestämiseen. Ja sehän on kunnan perustehtävä. Pitää huoli että kuntalaisten tarvitsemia palveluita on saatavilla ja että rahat riittävät niiden järjestämiseen.

13 kommenttia artikkeliin “Onko Tiltusta mihinkään?”
  1. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Huomenta, Sari!

    Jotain se tiltu on saanut aikaiseksi. Olisi hyvä tietää, mitä se sai Oulussa, jossa kuuleman mukaan ollaan mallista luopumassa.

    Mitähän viime vuoden kasvuprosentti todellisuudessa olisi ollut, ilman siis ankaria säästötoimenpiteitä? Olisiko se 10.7 edes riittänyt?

    Esittämäsi argumentit ovat niitä, joita olemme kuulleet mallin puolustajilta, ja paperillahan ne vaikuttavat todella hyviltä. Käytännön tasolla asiakaslähtöisyys tuppaa hukkumaan ahtaisiin ja osin keinotekoisiin toimialuerajoihin. Tavallisen kuntalaisen silmin katsottuna palveluiden saatavuus ei ainakaan ole parantunut, ”kun ei enää tiedä mistä mitäkin osaisi käydä pyytämässä”. Sitaatti lähes koko 74-vuotisen elämänkaarensa Hämeenlinnassa asuneelta kaupunkilaiselta.

    Yksi vuosi on kuitenkin liian lyhyt aika, jotta mallin todelliset edut ja haitat paljastuisivat, enkä näin ollen olisi vielä lyttyyn lynttäämässä, varsinkin kun tuo eka vuosi on mennyt toiminnan harjoittelemiseen niin tilaajan kuin tuottajan puoleltakin. Mutta erittäin kriittinen tulee olla mallin vaikutuksia arvioitaessa.

    Ja lähtökohtahan pitäisi olla näkövinkkeli loppukäyttäjän suunnasta.

    Hyvää päivän alkua sinne Sairionkadullekin!

    T: Ismo

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Sari!
    Pakko lähes 300 miljoonan systeemissä on olla löysää jossain.
    Säästämisen takia minä olen huolissani vanhuksista, kaavoituksesta ja ulkoliikuntapaikkojen hoidosta. Nämä ovat tietysti arvostuskysymyksiä. Matkan varrella hallitus joutunee useinkin käyttämään otto-oikeuttaan, mutta tämä syö lautakuntien jäsenten motivaatiota, ja päätöksenteko puuroutuu.
    Kevään toivossa t. Hessu K.

  3. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Iltaa!

    Kunpa tiltua nimenomaan osattaisiin käyttää asiakasnäkökulmasta. Tuosta Sarin peräänkuuluttamasta läpinäkyvyydestä en sitten tiedä…
    Lanulan tilajaapuolella olevana pitäisin myös tärkeänä saada tietoa paljon enemmän käyttäjän, eli asiakkaan eli tuottajan näkökulmaa esiin. Toiminta jää torsoksi, jos tilaaja vaan tilaa virkamiesten avulla palveluita, mutta tuottaja jää ”huomioimatta”. Emme silloin tiedä mitä tuotantopuoli haluaa ja miten siellä koetaan tilatut ”tuotteet”, jos emme saa kuulla heitä.
    Enemmän konkreettista yhteistyötä, eikä vain virkamiesten kesken.

    Meillä on suuri kunta ja iso haaste, että palvelut pysyvät inhimillisesti kaikkien saatavilla. Jos karsintaa tapahtuu sivupitäjistä jatkuvasti, voinen sitten syyttää tiltua. Hyvinvointi on aika kaukana sen jälkeen.
    Ja sitä kehitystä pitää antaa myös tapahtua maallakin, mm. kaavoitus ja infra, kuten Hessu totesi.

    Tasapuolinen kehittäminen on arvovalinta. Rahat riittävät, jos niin haluamme. Noudattakaamme kaupungin strategiaa tasapuolisesta asiakaslähtöisyydestä. Työsarkaa kyllä piisaa.

  4. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Hyvä Satu

    Miksi kannat huolta tuottajista? Onko niin, että olet asukkaiden (=asiakkaiden) edustaja. Tässä roolissa tilaat asukkaiden tarvitsemia tuotteita; olethan itsekin asukas ja asukkaiden valitsema luottohenkilö.

    Tuottajat tuottavat osaamisellaan niitä tuotteita, mitä asiakkaat tarvitsevat tilaajien tilaamina. Tilaajat tekevät läheistä yhteistyötä asukkaiden kanssa ja määrittävät tarkoin, mitä haluavat ostaa/tilata. Tuottajavaihtoehtoja on paljon ja Sinä olet vapaa tuottajien ongelmista.

    Puhummeko samaa kieltä?

  5. avatar Sari Rautio sanoo:

    Mielenkiintoisia kommentteja! Muutamia huomioita:
    – toimiva tilaaja-tuottajamalli lähtee aina asiakkaan tarpeesta liikkeelle. Kuten Seppo totesi, tuottaja toimii tilaajan (maksajan) ja asiakkaan (palvelun käyttäjän) asettamien reunaehtojen mukaan. Aiemmissa malleissa meillä ei ehkä aina tämä ole ollut niin selkeää. Tuottaja siis joustaa ja neuvottelee molempiin suuntiin kehittääkseen omaa toimintaansa- tietty henkilöstön merkitys on tässä valtavan suuri.
    – tilaaja- tuottaja-asiakasmallin kriitikoilta olisi kiva kuulla mikä olisi se parempi vaihtoehto? Meidän mallimme elää, kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa ja takuuvarmasti siinä on päästy eteenpäin monessa asiassa. Jossain vaiheessa voi olla että tiltu tekee itsensä tarpeettomaksi, että osataan muutenkin olla kustannustietoisia, asiakaslähtöisiä ja prosessit on kunnossa.
    – kannattaa Oulun kohdalta lukaista ja perehtyä muutamaan muuhunkin asiaan kuin siihen yhteen radiouutiseen joulukuulta. Oulu on aloittanut oman tiltuprosessinsa vajaa 10 vuotta sitten ja – kuten meilläkin- kehittyy ja kehittää koko ajan. http://www.ouka.fi/talous/kehittamisohjelma2012/03032010/OulunUusiPalvelumalli_Raportti_netti.pdf löytyy Oulun visio vuoteen 2020
    Oikein on seurata mitä muut tekevät, mitä siitä seuraa, mitä itse tekee, mitä siitä seuraa ja mitä ihmisten palveluille tapahtuu. Arviointi on kaiken kehittämisen a ja o.
    Aurinkoista päivää!

  6. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Hei Seppo!

    Minun mielestäni tilaaja ja tuottaja kulkevat aika pitkälle käsikädessä tässä systeemissä. Olen kyllä vapaa tuottajan ongelmista, mutta koen että meidän tilaajina pitää saada tietää mitä tuottajat pystyvät tekemään meidän antamillamme raameilla. Tästä pari esimerkkiä.
    Saamme jatkuvasti huolestuneilta vanhemmilta s-postia mitä esim. tuntikehyksen leikkaus merkitsee ja ylisuuret luokkakoot. Koen, että näistä tilaajan tuskaa aihettamista päätöksistä pitää saada keskustella tuottajien kanssa myös suoraan.
    Toissa viikolla pidimme lautakunnan kokouksen Kutalantien päiväkodissa, missä varhaiskasvatuksen pomo Marja-Liisa Akselin piti meille tilannekatsauksen päivähoidon osalta ja suorin sanoin kertoi mitä tarvitaan. Eikö ole myös lautakunnan oikeus kuulla suoraan tuottajalta missä mennään. Minun mielestäni on enkä ole ainut lautakunnan jäsen, joka näin toivoo. Siksi haluan luottamushenkilönä myös tietää tilatun tuotteen vaikutuksesta tuotantopuolella. Koen tämän ekan vuoden perusteella ainakin minulle sen tuovan hyötyä omaan lautakuntatyöskentelyyni.
    Tämä on mielestäni juuri sitä avoimuutta, mitä peräänkuulutetaan.

  7. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Nautinnollista keskustelua

    Hämeenlinnalla on erinomaiset mahdollisuudet onnistua tilaaja-tuottaja -mallissa. Onnistumisen edellytys on jatkuva pohdinta eri toimijoiden rooleista ja näin vähitellen sisäistyvä ymmärrys mallista.

    Ymmärrän asian samalla tavoin kuin Sari pienellä täydennyksellä. Asukas on palvelun käyttäjä, mutta samalla myös maksaja. Tilaaja (= luottamushenkilö, virkahenkilö) tekee tilauksen asukkaiden rahoilla ja asukkaiden puolesta. Eräissä tapauksissa käyttäjäasiakas maksaa verojen lisäksi myös käyttämänsä palvelun joko kokonaan tai osittain. Tällä ajattelutavalla selkiytyy tilaajaorganisaatioiden vastuu siitä, että tilataan laadukasta ja kustannustehokasta palvelua juuri siinä muodossa, mitä asukkaat tarvitsevat.

    Sadun kanssa en ole eri mieltä. Yhteys huolestuneisiin vanhempiin on juuri sitä, mitä pitääkin. Teet(te) tilauksen näiden vanhempien puolesta. Tuottaja taas joutuu sopeuttamaan toimintansa tilaajan tekemän tilauksen tai antaman määrärahakehyksen mukaan. Joku tuottaja pystyy tuottamaan saman asian laadukkaammin ja edullisemmin kuin toinen – tämä on sitä tuottajan osaamista.

    Tuottajan rooli on koko ajan kehittää omaa toimintaansa ja osaamistaan, tilaajan rooli on olla koko ajan tietoinen siitä, mitä asukkaat tarvitsevat ja taistella tähän tarpeeseen vastaava rahamäärä itselleen. Toki tilaajan pitää myös olla vaativa ja osaava ostaja. Ei ihan helppo tehtävä.

    Tilaaja-tuottaja -mallin yksi loistava piirre on se, että vellit ja puurot eivät mene sekaisin. Näin päästään oikeasti monituottajamalliin, joka Hämeenlinnassakin on yksi keskeinen strateginen tavoite. Tilaaja on yksi, tuottajia voi olla vaikka kuinka monta.

  8. avatar Sari Rautio sanoo:

    Monituottajamalli on erinomainen, keskeinen ja erittäin strateginen valinta. Yksi tapa lisätä asiakaslähtöisyyttä ja -keskeisyyttä (tuota maksajanäkökulmaa- hyvä Seppo!) on laajentaa palvelusetelijärjestelmää. Esimerkki: Päivähoidon palveluseteli, jolla voisi
    – ostaa yksityiseltä
    – käyttää kunnallista
    – palkata hoitaja kotiin kaverin kanssa
    – hoitaa itse lapset
    – tai yhdistelmä näistä ja vaikka vielä kuntarajojen yli
    toisi aitoa asiakaslähtöisyyttä, siirtäisi ongelmat hankintaosaamisesta pois asiakkaan omaan valintaan ja olisi kunnalle myös edullisempaa hallintokulujen vähetessä. Asiakas antaisi palautteen suoraan tuottajalle, ja voisi niin sanotusti äänestää jaloillaan. Mutta, ennen sitä, meidän täytyy tietää mitä omien palveluiden tuottaminen kokonaisuutena maksaa, jotta voidaan verrata. Siihen tiltu on tuonut erinomaiset elementit.

    Kunnalla on se järjestämisvastuu, mutta tekemiseen voi osallistua moni muukin.

  9. avatar Irma Taavela sanoo:

    Tervehdys Sari!

    Kun piirtää Tiltun paperille tai katsoo vaikka siitä jo piirrettyjä malleja huomaa ihan selvästi turhan yhden ylimääräisen rajapinnan paperilla ja se on tuo tilaajaorganisaatio päätöksenteon ja oman palvelutuotannon välissä. Näiden pitäisi toimia yhdessä organisaatiossa jo pelkästään vähentäen kustannuksia akuankkarahan ja papereiden siirtelyssä, tiedonkulusta puhumattakaan. Mikään ei ole ilmaista. Kaikki eurot jotka turhaan kulutetaan hiluvitkutinorganisaatioissa, ovat aina pois jonkun palveluista tai tilipussista. Yhdyn Ismon Soukolan näkemykseen ja totean , että toimintakulut olisivat hyvin voineet mennä ilman Tiltua paljon pienemmiksi.

    Tiltu on se malli jolla ennen julkisesti järjestetyt hyvinvointipalvelut voidaan tehokkaasti siirtää yksityisten hoidettavaksi. Tästä Lontoolaisesta toimintamallista on mielestäni pitäydyttävä pääosin poissa sekä huolehdittava julkisesti tuotettujen palveluiden iskukyvystä tulevaisuudessa, se kun tulee aina halvemmaksi meille veronmaksajille tällä tavoin. Julkisesti tuotettua palvelutuotantoa voin perustella pitkästi myös monin tavoin laatuun, samanarvoisjuttuihin jopa naisten kannalta tärkeisiin tasa-arvoon liittyviin asioihin vedoten.

    Tiltua ei tarvita mikäli haluaa palkata hoitajan kotiinsa tai vielä lapsensa yksityiseen päiväkotiin hoitoon jne. Sitä ei myöskään tarvita, jos halutaan tietää oman toiminnan kustannukset tms. Yksityisiltä tai yhdistyksiltä on mahdollista myös ostaa palveluita ( = monituottajamalli )ilman tätä Tiltuakin.

    Käytännössä asiakaslähtöisyys palveluntuottajien viidakossa tarkoittaa laadun varmistuksen karkaamista myös asiakaslähtöiseksi, organisaatioketjun ollessa pitkä valitukset onnistutaan jo nyt tehokkaan äänenvaimennuksen ansiosta tehokkaasti hoitelemaan.

    Kunnallisen palveluntuotannon yksi tärkeä tehtävä on tuottaa lakisääteisiä palveluita tasapuolisesti kaikille, osasivat niitä pyytää tai eivät sekä pitää yhteiskunnan kulut & asiakasmaksut kohtuullisena.

    Terv. Irma

  10. avatar Sari Rautio sanoo:

    Keskipäivää Irma ja muut,
    kas kun muilla systeemeillä niitä kustannuksia ei ole saatu näkyviksi. Edelleen sanon että ”Jossain vaiheessa voi olla että tiltu tekee itsensä tarpeettomaksi, että osataan muutenkin olla kustannustietoisia, asiakaslähtöisiä ja prosessit on kunnossa”.
    Kunnan omat palvelut säilyvät ja kehittyvät tässä mukana. Ja tuo loppukaneettisi, ”Kunnallisen palveluntuotannon yksi tärkeä tehtävä on tuottaa lakisääteisiä palveluita tasapuolisesti kaikille, osasivat niitä pyytää tai eivät sekä pitää yhteiskunnan kulut & asiakasmaksut kohtuullisena.” on se suurin syy miksi remontti organisaatiossa oli välttämätön. Vanhalla meiningillä rahat eivät olisi riittäneet ja palvelut eivät kehittyneet riittävän hyvin.
    Eli, samat on tavoitteet.

  11. avatar Soili Hakala sanoo:

    Olen Sarin kanssa täysin samaa mieltä tiltu-mallin hyödyistä ja tarpeellisuudesta. Oli mukava nähdä, miten budjettikuri toteutui v. 2009. Käyttömenojen hillitsemisessä pysyttiin ennen näkemättömällä tavalla.
    En muista vastaavaa ihmettä tapahtuneen aikoihin.

    Säästöt ja leikkaukset eivät tietenkään ole itsetarkoitus, mutta hyvään taloudenpitoon kuuluu, että menot ovat tulojen mukaiset. Tässä taloustilanteessa tämäkään ajattelumalli ei toimi, kun velkaa joudutaan ottamaan joka tapauksessa.

    Ajan myötä laman hellittäessä uskon uusilla toimintamalleilla päädyttävän parempaan taloudenhoitoon, kustannustietoisuuteen ja peruspalvelujen turvaamiseen, mikä onkin kunnan päätehtävä.

  12. avatar Sari R sanoo:

    Lankalauantaita!

    Palvelusetelin ja palveluiden kehittämisestä päästään keskustelemaan Raatihuoneella ministeri Risikon alustuksen jälkeen 12.4 maanantaina kello 16.30-18.30. Sinivihreän naisverkoston myötävaikutuksella syntynyt tilaisuus otsikolla ”Rakenteet muuttuvat, miten käy perheiden palveluiden?” perehtyy mahdollisuuksiin ja haasteisiin uudessa tilanteessa.

  13. avatar Irma Taavela sanoo:

    Iloista Pyhäpäivää

    Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo tuleva tapahtuma, olette saaneet paikan päälle vielä ykkösluokan vieraan. Täytyy oikein vakavasti harkita paikan päälle tuloa.

    Aiempi kommenttisi siitä, miksei tiettyjä asioita ole pystytty aiemmin kunnallistaloudessa laskemaan tai tekemään, niin minulla on sille olemassa näkemys. Leo Leppäsen blogit antavat myös vastauksen. Painetta on saada laajemman skaalan (ammatillispoliittisia) päätöksentekijöitä.

    Avainsanoja ovat oikeanlainen oman toiminnan kehittäminen, eri alojen koulutukseen huomion kiinnittäminen, sekä ihmisten ja organisaatioiden ajantasaisen tietouden jatkuva ylläpitäminen. Lääkkeiksi riittäisivat yksinkertaiset reseptit jos vain tahtoa löytyy.

    ps. Seuraavassa Kaupunginhullutuksessa on jälleen yhden yhtiön, markkinointi sellaisen perustaminen. Olisiko kumpaankin olemassa olevaan osakeyhtiöön riittänyt kun olisi palkattu pari markkinointi-ihmistä joille omat budjetit noin aluksi ja yhteistyösopimus palveluyritysten välille… On uskottavampaa markkinointia kun näytetään taloudellista tehokkuutta itse käytännössä omassa toiminnassa.

    Hyvää päivänjatkoa toivoo
    Irma

Jätä kommentti

css.php