Yhteistyöstä yhteiskoulussa

Päivän Antti HäSassa kirjoitti HYKin vanhempainyhdistyksen hiipumisesta. Esikoinen aloitti Tuomelassa ekalla vuonna 98, ja parhaimmillaan meillä on ollut neljä lasta tuon perinteisen koulun oppilaana, yksi jokaisella asteella- eskari, ala- ja yläkoulussa sekä lukiossa. Olen ollut aikanaan yhdistyksen puheenjohtajana tekemässä yhtä isoa vanhempainryhmää. Aikanaan järjestettiin russarit ilotulituksineen tammikuun pakkasilla, mittavat Ruska-messut, ekaluokkalaisten päivää, opettajien ja vanhempien yhteispalavereita, ja paljon muuta. Vielä viime keväänänkin jaettiin Jaska Jokuset oppilaille ja oltiin mukana kahvitteluissa vanhempainilloissa sekä vanhojen tansseissa.

Vanhojen tansseihin Hämeenkaareen saatiin viime helmikuussa yhtenäiskoulun parintuhannen vanhemman joukosta 5-6 ihmistä, ei yhtään lukiolaisten vanhempaa muuten,  sekä nykyisen Piia- puheenjohtajan äiti miehineen. Eli ei ihme että samalla sabluunalla ei enää jaksa tehdä.

Yhdistys on toimijoidensa summa- sen voima on jäsenissä ja tekijöissä- yhdistys ei itse tee mitään vaan ihmiset tekevät. Yhdessä tekeminen vie tietty aikaa mutta myös antaa paljon toimijoille, seuraa, uusia kokemuksia ja sitä kautta syntyy sitä yhteisöllisyyttä- jota niin paljon tähän maailmaan tarvitaan.  Anna pikkurilli vanhempainyhdistykselle- kukaan ei voi tehdä kaikkea mutta jos jokainen tekee jotain, kaikki tulee tehdyksi. http://www.hykvanhempainyhdistys.net/ 

Jätä kommentti

css.php