Millaista on suomalainen työelämä?

Olin eilen entisen esimieheni, Japissonin Teemun läksiäisissä SLU talon ylimmässä kerroksessa. Ennen saunaa ja illallista kävimme porukalla juoksulenkillä tuon urheiluhullun ja reilun johtajan kanssa, jokainen sai vuorollaan taittaa pätkän ja jutella yhteisistä asioista. Puhuttiin työstä, yhteistyöstä, tavoitteista, näkemyksistä ja vuorovaikutuksesta. Tasa-vertaisesti ja asiapää edellä. Hyvä fiilis, luottamus ja avoimuus leimasivat tilannetta.

Tämän päivän työelämä on erilaistunutta ja murrosvaiheessa. Osalla porukasta tuntuu olevan kaikki pielessä, ja osalla taas homma pelittää mainiosti. Välillä tuntuu, että on unohtunut mistä työnteossa on kyse, mistä alaistaidoissa on kyse, ja mistä johtamisessa on kyse. Yhteisestä tavoitteesta, yhdessä sovituista pelisäännöistä, selkeistä rooleista ja työnjaosta ja oman parhaan mahdollisen panoksen antamisesta yhteiseen pottiin. Kunnioituksesta ja luottamuksesta. Me -hengestä.

Joka yhteisössä on ongelmansa mutta olen kyllä hemmetin iloinen omasta duunistani. Kiirettä ja töitä piisaa, mutta hyvällä porukalla ja selkeällä tavoittella on helppo edetä. Innostua työstä, onnistumisista ja asioiden kehittämisestä. Minkälainen meininki on sinun työpaikallasi? Mikä toimii, mikä mättää, mitä vois tehdä toisin? Ja lukaiskaa Matti Apusen teesit myyttien murtamiseen päivän Aamulehdestä http://www.aamulehti.fi/teema/puheenaihe/ovatko-nama-tyoelaman-viisi-valhetta/197440

Matti Apunen: Miten tästä eteenpäin?

1. Lakataan ihannoimasta tuomiopäivän profeettoja, ja takerrutaan tosiasioihin.

2. Palautetaan esimiestyön kunnia.

3. Suositaan kasvollista kapitalismia eli yrityksiin sitoutumista.

4. Elvytetään vanhat edistyksen ja sivistyksen ihanteet.

5. Parannetaan keskustelukulttuuria. Perustetaan Pro Logiikka -liike.

Apunen toteaa: ”Kaiken tässä yhteiskunnassa pitäisi perustua logiikalle. Yrittäkääpä mennä työväenopistoon lukemaan logiikkaa. Logiikkakurssia ei ole, mutta siellä opetetaan reikihoitoa, aromaterapiaa ja tarot-korteista ennustamista.”

Apunen peräänkuuluttaa rationaalista optimismia: ”On indikaattoreita, jotka osoittavat elämän menneen parempaan suuntaan. Kiitos siitä kuuluu insinööreille, tuolle mainiolle ihmisjoukolle, joka pystyy ratkaisemaan lähes kaikki itse aiheuttamansa ongelmat.” DIn tyttärenä ja pojantyttärenä ostan tämän;)

4 kommenttia artikkeliin “Millaista on suomalainen työelämä?”
  1. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Hei Sari

    Suomalaiseen työelämään pitäisi saada asennemuutos. Kun koko ajan ollaan vaatimassa lisää, (ja jos se ei onnistu niin lakkoillaan), pitäisi sen sijaan tällaisten taloudellisten tilanteiden vallitessa puhaltaa yhteen hiileen ja saada armas Suomineitomme nousuun. Itse uskon, että asenteita muuttamalla on myös taloudellisia vaikutuksia.
    Liian paljon tuijotetaan omaan napaan, eli pitäisi opetella toimimaan oman sektorin ulkopuolella. Hyvä esimerkki on hoitotyö. Jos esim. sairaalassa lastenosastolla ei ole akuuttitapauksia hoidossa tai on väljää ja on koko miehitys paikalla, pitäisi esimiehen siirtää hoitajia sellaisille osastoille missä on vajaamiehitys tai kiirettä. Tämä koskee tietysti ala kuin alaa.

    Myös työelämään tarttis saada puhuri päälle ja nauttia siitä, että on töitä mitä tehdä!

  2. avatar Päivi Veikkola sanoo:

    Moi Sari ja Satu!
    Apusen teesit tätä päivää. Pakko sanoa hoitotyön osalta sen verran, että meillä terveyden -ja sosiaalipuolen työmailla pääsääntöisesti luppoaikaa ei ole eikä varmaankaan tule olemaan. Sen kertovat mm tilastot sijaisten saatavuuden suhteen sekä päivittäiset potilasmäärät/ työntekijä.
    Työnteon nauttiminen tulisi alkaa jo lapsuusiässä kotoa käsin. Halkojen pinoaminen ja mattojen tamppaaminen pitäisi saada osaksi elämää.
    Jatketaan työn merkeissä 🙂

  3. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Päivi!

    Juu ymmärrän mitä tarkoitat, heitin vain esimerkin hoitoalalta. Sama koskee varmasti muitakin aloja. Jos jossain on päivän aikana välystä, siirtelyjä työntekijöiden osalta voisi tehdä. Toinen esimerkki on vaikka päivähoito tai ihan mikä ala hyvänsä. Oma asenne pitkälti ratkaisee työyhteisön tyytyväisyyden.
    Johtajuus kunniaan ja myös työelämään asenneta ja nautintoa että saa tehdä työtä.
    Sijaisia ei saa, koska meillä on systeemi mikä ei tue, että heidän kannattaisi pätkähommia ottaa vastaan. Sama saadaan käteen, jos ollaan tekemättä ja vastaanottamatta työtä, kuin tehdyn työn, karenssin ja työkkärissä ramppaamisen jälkeen. Työnteko pitäisi tehdä kannattavaksi!

    Leppoisaa isäinpäivää!

  4. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hyvä Satu: tekemisen pitää kannattaa aina!
    Sari

Jätä kommentti

css.php