Uutta koulua rakentamassa

2000-luku on jatkanut edellisen vuosituhannen lopun muutosta kiihtyvällä tahdilla. Meidät nykypäivän lasten vanhemmat kouluttanut erinomainen 70-luvun keksintö, suomalainen peruskoulu, on myös muutoksen tarpeessa. Pisatutkimusten tuloksista saamme olla ylpeitä, mutta parhaana pysymisen edellytys on jatkuva kehitys. Olennaista on myös pitää huolta jatkumosta, mistä lapset kouluun tulevat ja minne he menevät sen jälkeen? Ja mikä on siinä yhteiskunnan rooli?

 

Vanhempien roolin arvostaminen on noussut uuteen kukkaansa, ei enää vain pelkästään juhlapuheissa, vaan myös viranomaiset huomioivat jo oman toimintansa suunnittelussa erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Meillä Hämeenlinnassakin yhtenä isona valintana on kasvatuskumppanuus ja sen tukeminen lapsen parasta kehittymistä edistäen. Olisiko aika myös katsoa lähivaikuttaminen selkeämmin osaksi koko demokraattista päätöksentekoa ja miettiä vaikkapa koulujen johtokuntia? Nyt uuden peruskoulun syntyessä Seminaarinmäelle on syytä ottaa vanhempien kiinnostus ja halu vaikuttaa aidosti ja rohkeasti mukaan uuden rakentamiseen jo alusta pitäen. Vanhempien tehtävänä on olla tarkkana, että lapset saavat turvallisen ja erittäin hyvän koulun. Samaa yhdessä tekemistä tarvitaan jokaisen koulun yhteyteen.

 

Minkäläisia muutoksia elämänkaariajattelu ja asukas tai asiakaslähtöisyys sitten vaatii lasten ja nuorten palveluilta, eteenkin opetuspalveluilta? Ja minkälaisia taitoja tulevaisuudessa tarvitaan? Sen sijaan että säilytämme nykyistä koulua, on muokattava opetusta, suunnittelua ja toimintaa kokonaisuudessaan, rakennettava siis uutta koulua jatkuvan arvioinnin ja kehittymisen kautta.  Vauhti on aivan liian kovaa paikoilleen jäämiseen. Koulun tulee olla paikka eri alojen luoville kohtaamisille ja paikka erilaisten oppilaiden ja aikuisten kohtaamisille. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan ennen muuta soveltavaa osaamista ja luovia ratkaisuja.  

 

Koulu voi ja sen pitää olla avoin yhteisön toimintakeskus, muutakin kuin 45 minuuttia yksittäistä oppiainetta. Toimivat tilat ovat käytössä aamusta iltaan ja myös viikonloppuisin, mutta koulun omaa toimintaa, sitä hyvää opetusta, tapahtuu myös muualla. Jokaisen koulun oppimisympäristönä ovat koko kaupungin tuomat mahdollisuudet. Kirjastot, museot, kentät, puistot, hallit, muut julkiset tilat ja palvelut (Arx!), eikä pidä unohtaa netin kautta koko maailmaa.

 

Hämeenlinnassa on koulun uudistaminen saanut vauhtia ikävällä tavalla vanhojen tilojen tullessa tiensä päähän. Kriisi on kuitenkin taas kerran iso mahdollisuus. Meillä on varsin usein vallalla ajatus, että palvelut ovat sidoksissa seiniin ja osaaminen tiettyyn paikkaan. Resurssit ovat tietty erittäin tärkeitä laadun turvaamiseen ja tarvitsemme terveelliset ja turvalliset tilat jokaiselle koululaiselle. Ihmisistä kaikki on aina kuitenkin kiinni. Osaava, ammattitaitoinen ja innostunut opettaja on ratkaiseva tekijä. Vaikka olisi minkälaiset seinät, hienot tietokoneet ja näyttötaulut, mikään ei korvaa hyvää opettajaa.

Kun aloitin aikanaan opiskelut Helsingin OKLssä, muistan professori Juhani Hytösen avausluennon elävästi.. Hän totesi meitä uusia opiskelijoita herätellen ”lääkäri tappaa yhden kerrallaan, opettaja voi tappaa koko luokan”. Positiivisesti kääntäen hyvä ja kannustava opettaja voi pelastaa lapsen ja antaa elämänmittaiset eväät tasapainoisena ihmisenä toimimiseen. Minkälainen on sinun muistojesi ope?

 

Myös ensi vuodelle Hämeenlinna hakee valtiolta opetusryhmien pienentämiseen saatavaa valtionosuutta. Vaikka koko kaupungin keskimääräinen ryhmäkoko ensi vuonna voi hieman kasvaa pienten kyläkoulujen lakkautuksen yhteydessä, pidetään kiinni riittävän pienistä opetusryhmistä. Eripuolella kaupunkia tapahtuvat muutokset koulussa luo kokonaan uutta koulukulttuuria. Toivon, että vanhoista yhteisöistä säilyvät ne hyvät perinteet mutta samalla ollaan valmiita rakentamaan sitä uutta koulua, myös opettajanhuoneeseen. Asiakaslähtöisessä tai ihmiskeskeisessä ajattelussa opetuskin elää ja liikkuu sinne missä tarve on, syntyy konsultointia, verkostotyötä ja yhteistä tekemistä. Ammattilaiset toimivat yhdessä, saman pöydän ääressä, asiakas, lapsi keskiössä.

 

Erityinen mahdollisuus Seminaarinmäelle syntyvässä uudessa koulussa on laaja oppilaspohja. Jokaisella lapsella on oikeus aloittaa koulutiensä lähikoulussa ja saada tarpeidensa mukaista opetusta. Myös muilla oppilaille erilaisuuden kohtaaminen on valtava mahdollisuus. Jos ei ole koskaan tavannut liikuntavammaista lasta, eri tavalla kommunikoivaa ihmistä, näkövammaista henkilöä tai vaikkapa eri väristä ihmistä, kuva ihmisistä on kovin kapea. Jos on tavannut ja toiminut yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa, on oppinut että enemmän on samanlaista kuin erilaista ja että jokaisen kanssa löytyy ne yhteiset tekemisen tavat.

 

Tästä kaikestä syntyy uusi koulu, hämäläisten sulatusuuni, jossa erilaisuus sallitaan ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja toiveita kunnioitetaan. Jokainen saa äänensä kuuluviin ja on osana yhteisöä. Yhdessä elämistä voi harjoitella vain – yhdessä elämällä.

Julkaistu Hämeen Sanomien vierailijapalstalla 24.11.2011 

31 kommenttia artikkeliin “Uutta koulua rakentamassa”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Aamupäivää,

    täytyy sanoa, että Sarin koulukirjoituksen lukeminen on kuin venäläistä partahöylää käyttelisi – vesi tulee silmistä ja vaahto suusta. Tekstin sisältämä itseristiriitojen määrä vetää silmäripset kiharalle ja sielun solmuun.

    Lainaus: ”Nyt uuden peruskoulun syntyessä Seminaarinmäelle on syytä ottaa vanhempien kiinnostus ja halu vaikuttaa aidosti ja rohkeasti mukaan uuden rakentamiseen jo alusta pitäen. Vanhempien tehtävänä on olla tarkkana, että lapset saavat turvallisen ja erittäin hyvän koulun. Samaa yhdessä tekemistä tarvitaan jokaisen koulun yhteyteen.”

    Missä, ihan tarkkaan ottaen, oli se ”alusta pitäen” kohta jossa vanhempien kiinnostus ja halu vaikuttaa, sekä tarkkuus turvallisen koulun saamisesta otettiin mukaan suurkoulun synnytysprosessiin? Isot päätökset tehdään ensin, ja vasta sitten kutsutaan vastuunkantajia talkoisiin – ajan hengessähän tässä liikutaan.

    ”Palvelut eivät ole kiinni seinistä tai osaaminen paikasta” näyttää kelpaavan sujuvasti perusteluksi yhtäaikaa lähikoulusta luopumiselle, ja uuden jättikoulun syntymisen luomalle ”isolle mahdollisuudelle”. Tosiasiassa pääosa Sarin isolla pensselillä ja suurella tunteella maalaamasta kuvasta opetuksen sisällön ja kulttuurin kehittämisestä ei liity mitenkään nyt käsillä olevaan keskusteluun suurkoulusta. Mielikuvan herättely muistojen opesta on juuri sitä ihteään, mielikuvamarkkinointia, joka ei liity mitenkään käsillä oleviin substanssikysymyksiin.

    Ajatus lapsesta ja oppilaasta asiakkaana on uuden julkishallinnon sorvaama täysin kestämätön asiakas-käsitteen irvikuva. Oppilas ei ole julkishallinnon asiakas, yhtä vähän kuin lautakunnan, tilaajajohtajan, palveluntoimittajan ja AVI:n surrealistisen kinastelun kohteena oleva mamma tai pappa on asiakas.

    Koulun tehtävän, opetuksen sisällön ja koulukulttuurin pitäisi redusoitua takaisin kasvatustehtävään ja eettisiin kysymyksiin, ei teknishallinnollisiin seikkoihin. Kunnan hallinto voi, Saria soveltaen, joko tappaa opetuksen sisällön ja kulttuurin kehittämisen, tai tarjota sille mahdollisuuden – itse sisältöön hallinnolla ei ole mitään sanottavaa. Suurkoulun perustelu ”kehittämisen mahdollisuudella” on pelkästään älyllistä epärehellisyyttä.

  2. avatar Riikka Helenius sanoo:

    Hei.

    Suomen tähänastiset hyvät Pisa-tulokset pohjautuvat hyvään opettajankoulutukseen ja ammattitaitoon. Koulun aloittaminen lähikoulussa on tärkeää ja on totta, että muuttuvassa maailmassa tarvitaan soveltavaa osaamista, kuten kirjoitat Sari. On hyvä, että Hämeenlinna hakee valtiolta opetusryhmien pienentämiseen saatavaa valtionosuutta. Toivottavasti rahaa myönnetään ja käytetään myönnettyyn tarkoitukseen. ”Hämäläisten sulatusuunia” puuhattaessa olisi syytä kiinnittää huomiota myös opetustuntien määrään.

    Hämeenlinnassa opetustuntien määrä on pudotettu valtakunnalliseen minimiin, eli alimmalle lain sallimalle tasolle. Jututtaessani syksyllä muutamia opettajia Kaija-Leena Savijoki kertoi, että tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että jokainen hämeenlinnalainen koululainen saa opetusta kaksi tuntia vähemmän viikossa, kuin vaikkapa Janakkalassa asuva lapsi. Peruskoulun aikana hämeenlinnalainen lapsi saa kaikkiaan noin puoli vuotta vähemmän opetusta, kuin Janakkalassa asuva lapsi. Tämäkin on huomionarvoinen seikka tulevaisuuden kouluja suunniteltaessa.

    Minun korvissani ”Hämäläisten sulatusuuni” ei kuulosta hyvältä termiltä. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutten silti käyttäisi sulatusuuni-ilmaisua.

    T. Riikka

  3. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hyvää myrskyhuomenta!

    Opettajien mielestä luokkakoko on keskeinen asia opetuksen laadun kannalta. Siksi siihen on haluttu panostaa valtakunnallisesti ja myös Hämeenlinnassa. Tuntikehys on minimissä, ja siihen löytynee ratkaisuja opetussuunnitelmauudistuksen edetessä. Sulatusuunitermi on ajatuksia herättävä. Tuota juttua kirjoittaessani olin New Yorkissa, ja se miten ihmiset muokkautuvat joutuessaan koko ajan kohtaamaan erilaisuutta, niin että erilaisuus muuttuu perustilanteeksi, tekee ihmiselle hyvää. Peruskoulun idea, koko ikäluokka samassa koulussa, yhdessä oppimassa taustoista ja tavoitteista huolimatta on varjemisen arvoinen. Sulatusuuni termi kuvaa myös sitä että se väistämättä vaikuttaa jokaiseen mukanaolijaan, ja jatkuva kehittyminen on pärjäämisen perusedellytys.

    Erilaiset roolit ja niiden ymmärtäminen on tärkeää. Poliittiset päättäjät on valittu tekemään ratkaisuja ja kehittämään kokonaisuutta yhdessä virkavastuullisten ammattilaisten kanssa. Kun maailma muuttuu, koulu homehtuu, yliopisto päättää keskittää toimintansa toiselle paikkakunnalle tai muuta ratkaisevaa muutosta toimintaympäristössä tapahtuu, voidaan reagoida kahdella tavalla. Jäädä itkemään menetettyä ja etsimään syyllisiä, tai käyttää koko energia parhaan mahdollisen uuden tavan löytämiseen ja rakentamiseen. Seminaarimäen koulun kohdalla näin on tehty, ja näin prosessi jatkuu.

    Älyllistä epärehellisyyttä on jumittua menneeseen ja epärealistisiin vaihtoehtoihin.

    Hyvää alkavaa viikkoa!
    Sari

  4. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Huomenta Sari,

    Nykin käyneenä ymmärrät varmaan kun sanon: Cut the Bull.

    Älyllistä epärehellisyyttä on perustella puhtaasti taloudellisista lähtökohdista tehtyä, opportunistista suurkouluratkaisua kaikenlaisilla ruusunpunaisilla kehittämismahdollisuuksilla. Tuntikehykset, luokkakoot, kunta- ja koulutason opsit jne jne opetuksen tavoitteita mahdollistavat ja tukevat seikat ovat työn ja kehittämisen ulottuvilla jatkuvasti, jos niin halutaan. Niitä ohjaa erittäin paljon kunnan arvovalinnat: mihin halutaan satsata, mihin ei.

    Oli siis ”epärealistinen” vaihtoehto harkita Ojoisten koulun remonttia – 12 milliäkö sen kustannusarvio oli?

    Hmnjamn – jamn – jaa, mitäs muita saman suuruisia investointihankkeita kaupungilla olikaan piirustuspöydällä, ja miten ne arvottuvat homehtuvan kouluverkon kunnostamisen rinnalla? Opportunistisen tempauksen suurkoulusta tekee se, että ilman OKL:n lähtöä koko hanke olisi ollut mahdoton. Enkä viitsi nyt edes alkaa siitä kuka itki mitäkin OKL:n siirtoon liittyen…

    Todellinen rimanalitus on suurkoulun perustelu ala-asteikäisten oppijoiden ”sulatusuunina”. Vertaus Nykiin on surkea – kaupunki ei suinkaan ole suuri homogeeninen yhteisö jonne kaikki sujahtavat ongelmitta, vaan kokoelma hyvinkin tiiviitä alueita ja yhteisöjä joiden syntyminen, ja joihin pääseminen on kaupungissa elävien yksilöiden elinehto.

    Ratkaisusi erilaisuuden kohtaamiseen on ”siedätyshoito” – tarjotaan enemmän erilaisuutta, niinkö? Ajattelitko asiaa myös erilaisen (sisältää tuo termi nyt mitä hyvänsä) lapsen näkökulmasta? Kuinka paljon enemmän potentiaalisesti ongelmallisia kahden- tai monenvälisiä kohtaamistilanteita ja suhteita syntyy yli 600, tai jopa 900 oppilaan koulussa, kuin esim. 230 oppilan koulussa?

    Yksi ainoa kiusaamiseen johtava oppilaiden välinen kahden- tai monenvälinen suhde voi pilata pienen lapsen koulutaipaleen. Opettajat joutuvat tarkkailemaan näitä suhteita, ja puuttumaan ja ohjaamaan riittävän ajoissa, toivottavasti. Miten koulukoon kasvamisen mahdollista vaikutusta näihin ongelmiin voisi havainnollistaa? Otetaan esimerkiksi kuinka monta kahden oppilaan välistä suhdetta (ja mahdollista ongelmakohtaa) voi esiintyä minkäkin kokoisessa koulussa:

    230 oppilasta = 52.670 kahdenvälistä suhdetta
    600 oppilasta = 359.400 kahdenvälistä suhdetta, 6,8 kertaa enemmän!
    900 oppilasta = 809.100 kahdenvälistä suhdetta, 15,4 kertaa enemmän!

    Yhden oppilaan näkökulmasta ero on tietysti siinä, tuleeko vastaan 229, 599 vai 899 muuta, mahdollisesti vasta erilaisuuden kohtaamisen alkutaipaleellaan olevaa oppilasta.

    Kaupungin rakennusten ja erityisesti koulujen korjausvaje ja homeongelmat eivät nyt ole varsinaisesti yllätys – kaupungin oma organisaatio viestittää 40 – 80 miljoonan korjausvajeesta. Normiksen ja OKL:n tilojen homeongelmista on saatu erittäin huolestuttavia tietoja taloissa työskenteleviltä ja vierailevilta aikuisilta ihmisiltä. Jossain vaiheessa olosuhteet alkavat tehdä päätökset ihmisten puolesta, ja niin tapahtuu nyt – kyse ei nyt todellakaan ole ”yhdessä kehittämisestä”.

    Muutamassa kuukaudessa tehtiin päätös kaahata yli 600 ala-asteikäistä oppilasta todennäköisesti valmiiksi homeisiin tilohin. Noo, suhteellisesti tilat voivat olla Ojoisten vastaavia paremmat nyt, ja sellaisina voisivat toimia Ojoisten koulun rakentamisen ajan väistötilana. Nyt siitä soppa syntyy jos/kun yli 600 oppilaalle pitää jossakin vaiheessa etsiä väistötilat.

    Kyse ei ole siitä kuka vastaa Normiksen ja OKL:n tilojen kunnosta ja kunnostamisesta, vaan siitä kuka vastaa lasten sijoittamisesta niihin.

    Vaihtoehtoja voi olla rajallinen määrä, mutta ainakin niistä, peräänkuuluttamassasi avoimuuden ja yhdessä tekemisen hengessä, voisi keskustella oikeilla nimillä ja ennen kuin isot ratkaisut on tehty. Et vastannut kysymykseeni, missä kohdin lasten vanhemmat pääsivät vaikuttamaan, tai edes ilmaisemaan kantansa siitä, minkälaisena he haluaisivat kouluverkkoa kehitettävän?

  5. avatar Sari Rautio sanoo:

    Kari Ilkkala,

    et voi oikeasti olla noin pihalla? Eihan sulatusuuni tarkoita sitä että kaikki muuttuvat samanlaisiksi vaan että erilaisuudesta opitaan. Ja eihän kaikki oppilaat isossa tai pienessä yksikössä toimi yhdessä, kyse on toiminnan järjestämisestä. Ja kuten itse totesit, yli 80 miljoonan investointitarpeessa on mietittävä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja.

    Sari

  6. avatar Leo pelkonen sanoo:

    Peruskoulun ongelma on lähtökohtaisesti juuri se, että siinä lapset pyritään kouluttamaan samanlaisilla perusteilla huomoimatta jokaisen lapsen tarpeet oppimisympäristöstä ja oppimistavasta. Kaikista lapsista ei tarvitse peruskoulussa opettaa yliopiston PROFESSORIA, vaan otettakoon peruskoulussa jokaisen lapsen yksilölliset oppimiskyvyt myöskin huomioon, ettei opeteta mitään osaavaa peruskoulun käynyttä lasta, joka syrjäytyy työttömyysputkeen jatko-opintojen tyssätessä värin suoritettuun perusopetukseen.

  7. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Sari, pihalle tässä ollaan lähdössä heti jahka joudan.

    Aivan, opettajan ja oppijan kohtaaminen tapahtuu edelleen pääosin siellä omassa luokassa. Erilaisuuden käsittely ja kohtaaminen, ja siitä oppiminen voi tapahtua turvallisesti – tässä riittää luokkatasollakin haastetta yllinkyllin, oli ympärillä minkä kokoinen koulu hyvänsä.

    Kaikki luokassa tapahtuvan kehittämisen mahdollisuudet ovat olemassa ilman suurkoulun syntymistäkin. Suurkoulun mahdolliset edut ulottuvat yksittäiseen luokkaan vain välillisesti – realisoituvatko esim. mahdollisuudet kaksoispätevyyden omaavien, ja/tai riittävän tuntimäärän saavien aineenopettajien lisäarvoa tuottavaan käyttöön, ei Hämeenlinnan arvovinoutuneessa taloudenpidossa ole ollenkaan kirkossa kuulutettu.

    Mitä luokan ulkopuolella ja oppituntien välillä sitten tapahtuu, ja miten se vaikuttaa lapsen kokemukseen oppimisympäristöstään kokonaisuutena, onkin kokonaan toinen juttu.

    OPH:n opetusneuvokset Irmeli Halinen ja Hely Parkkinen, hahmottaessaan tulevaisuuden sivistyksen ja perusopetuksen tehtävää, ja miten opetussuunnitelmien pitäisi muuttua, painottavat mm. seuraavia opettamisessa ja oppimisessa yhä tärkeämmiksi muodostuvia seikkoja:

    1. oppilaan ja opettajan kohtaamisen luonne – turvallisuus, selkeys, säännöllisyys, tunnetaidot, yhdessä olemisen pelisäännöt, vuorovaikutteisuus
    2. oppijalähtöiset opetusjärjestelyt ja oppimista tukevat monipuoliset oppimisympäristöt
    3. keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuva oppiminen
    4. oppilaiden osallistuminen, oma pohdinta ja aktiivisuus, oppilaiden tiimityö ja yhteistoiminnalliset työtavat
    5. opettajien tiimityö ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, huoltajat ja asiantuntijat koulutyön tukena
    6. oppiaineiden yhteistyö ja integraatio

    Ylläolevat tavoitteet toteutuvat pääosin luokissa opettajien, oppilaiden ja tuttujen, turvallisten ryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. On vaikeaa nähdä miten suurkoulu toisi lisäarvoa tähän prosessiin, ”kriittinen massa” saavutetaan jo paljon pienemmissä kouluissa?

    Olet Sari oikeassa siinä, että erilaisuuden kohtaaminen on tärkeää: 53 % opetuksen järjestäjistä ja 58 % rehtoreista nimeää erilaisuuden kohtaamisen ja ristiriitojen ratkaisun kolmen eniten kehittämistä edellyttävän asian joukkoon. Sijoitus on ykkönen Top 8 -listalla.

    Sen sijaan perusteluistasi ei käy mitenkään ilmi miten suurkoulun perustaminen esittämälläsi tavalla (enemmän erilaisuutta = mahdollisuus) tukee tärkeän aiheen konkreettisia tavoitteita ja niiden toteuttamista. Koska erilaisuus on täysin suhteellinen käsite, en usko mistään koulusta tai mistään luokasta, 2-opettajaisesta kyläkoulusta alkaen, puuttuvan tarvittavaa määrää erilaisuutta kehittää tulevaisuuden opetusta ja oppimista.

    Suurkoulussa luokan ja oppituntien ulkopuolisten ristiriitatilanteiden mahdollisuus ja todennäköisyys kasvaa eksponentiaalisesti oppilasmäärän kasvun suhteessa. Asialla ei voi olla olematta vaikutusta oppilaiden kokemaan oppimisympäristön turvallisuuteen ja opettajien kuormittumiseen.

    PL 29 § Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön

    ”… Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa
    antaa määräykset tämän suunnitelman laatimisesta. …”

    Käsittääkseni nyt tehtävällä manooverillä kaupunki välttää myös uuden opetuksen järjestämisluvan ja sen edellyttämän opetussuunnitelman hankkimis- ja laatimisrumban. Suurkoulu asettaa opiskeluympäristön turvallisuuden aivan uuteen valoon, tulevatko lain vaatimukset ja konkreettinen oppilasturvallisuus tällä menettelyllä ja aikataululla riittävästi ja kattavasti huomioitua?

  8. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Hei!

    Siinä Sari on aivan oikeassa, että jos ja kun päätös uudesta suurkoulusta on tehty, on turha enää siitä jälkikäteen mutista. Mutta se, että syyt koulun perustamiseen verhotaan ruusunpunaisiin haaveisiin entistä laajemmista oppiainevalinnoista ja suurkoulusta erilaisuuden kohtaamisen ”sulatusuunina”, pitäisi todellisuuden nimissä unohtaa. Tärkein syyhän Seminaarimäen suurkoulun syntymiseen ovat taloudellisia. Jos Hämeenlinnan kaupunki ei olisi nykyisissä talousvaikeuksissa, tuskin kukaan olisi edes ehdottanut suurkoulun perustamista. Tärkeintä on kuitenkin nyt, kun päätös on tehty alkaa selvittää tulevan suurkoulun realistisia vaikutuksia niin koululaisten oppimiselle ja viihtymiselle kuin myös vaikutuksia henkilöstön työhyvinvoinnille. Varmaan asiassa on olemassa niin plussia kuin myös miinuksia.

    Se, että aikaisemmassa keskustelussa viitataan kuuluisiin Pisa-tuloksiin on myös mielestäni osin puutteellista. Suomihan on ollut Pisa-tutkimuksissa jo vuosia maailman eliittiä, mutta pitää muistaa, että niissä mitataan oppimistuloksia. Sen sijaan mitattaessa koululaisten viihtyvyyttä, niin näissä tutkimuksissa suomalaiset koululaiset ovat taas kaukana kärjestä. Suurkoulut voivat kyllä olla tehokkaita, mutta tuskin ne lisäävät lasten ja nuorten viihtyvyyttä. Tietenkin joku rationaalisesti ajatteleva voi sanoa, että koulun tärkein tehtävä on tuottaa tuottavia ja tehokkaita yhteiskuntakelpoisia aikuisia työmarkkinoille, mutta pitää muistaa, että koulunkäynti vie varsin monta vuotta ihmisen elämästä ja tämän takia kaikkea ei voi mitata pelkästään tehokkuudella ja rahalla. Se on arvokysymys, luodaanko kouluista tuotantolaitoksia vai viihtyisiä oppimiskeitaita. Raha ei saa kaikkea merkitä päätöksissä.

    Ai niin, Sarin puheenvuoroissa usein toistuu seuraavanlainen virke ”Jäädä itkemään menetettyä ja etsimään syyllisiä, tai käyttää koko energia parhaan mahdollisen uuden tavan löytämiseen ja rakentamiseen”. Tämä toistuu blogeissa usein eri sanakääntein. No, tästähän ei nyt voi Saria syyttää yksistään, vaan saman mantran kuulee usein suomalaisten politikkojen ja virkamiesten puheista (viimeksi Turun apulaiskaupunginjohtaja Hirvilammin puheista selittäessään kaupungin luottokortin vingutuksiaan). Suomalaiseen hallinto- ja poliittiseen kulttuuriin ei ole koskaan kuulunut omien virheiden myöntäminen ja lopullisen vastuun kantaminen, esim. politiikon tehdessä omista selvistä virheistään ns. asiaan liittyviä johtopäätöksiä. Siinä tietenkin Sari on oikeassa, että syyllisten hakemiseen käytetään turhankin paljon energiaa. Tärkeintähän olisi tietenkin jo tehtyjen virheiden korjaaminen ja tulevien samanlaisten virheiden estäminen, mutta joskus tietenkin olisi mukava saada kuulla, että poliittiset päättäjät ja hallintovirkamiehet myöntäisivät omat tehdyt virheensä. Kukaanhan meistä ei ole se virheetön…

    Lopuksi vielä, se termi ”sulatusuuni” (melting pot). Tässä siitä suora Wikipedia-lainaus: ”The melting pot is a metaphor for a heterogeneous society becoming more homogeneous, the different elements ”melting together” into a harmonious whole with a common culture. It is particularly used to describe the assimilation of immigrants to the United States; the melting-together metaphor was in use by the 1780s. After 1970 the desirability of assimilation and the melting pot model was challenged by proponents of multiculturalism, who assert that cultural differences within society are valuable and should be preserved, proposing the alternative metaphor of the mosaic or salad bowl – different cultures mix, but remain distinct.” Jokainen voi kääntää sen itsekseen suomeksi, mutta kannattaa muistaa, että ko. termillä on kaksi eri puolta…
    Terveisin Esa Lehtinen

  9. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Hei

    Luin ja luin Sari tekstiäsi, mutta en saa oikein kiinni mistään! Oletko siis jättikoulun kannalla?
    Kirjoitat, että jokaisen koulun oppimisympäristönä ovat museot, ARX jne… valitettavasti ei päde maaseudun kouluihin. Kouluilla on mahdollisuus käydä näissä paikoissa, mutta se on tehty käytännössä mahdottomaksi, kun ei bussikyytejä saada järjestymään. Eli rahaa ei ole kyydityksiin. Kaupunkilaiset pääsevät tietysti kävellen kyseisiin kohteisiin.

    Seminaarinmäelle ”rakennettavaan” uuteen kouluun ei valitettavasti alusta alkaen ole vanhemmat päässeet mukaan. He lukivat lehdestä mitä suunnitelmia kaupungilla on ja ovat aiheestakin näreissään. Tämä ei ole avointa tiedottamista. Case OKL, Normis, Ojoinen olisi pitänyt lähteä rauhallisemmin liikeelle ja ensin tiedotustilaisuuksien järjestämisellä ja vanhempien kuulemisella. Nyt edettiin väärin päin. Tästäkin pitää oppia, tämähän on paljon viljelty lause Hämeenlinnan päättäjillä.
    Itse pelkään, siis tämä on vain minun henkilökohtainen mielipide, että tässä suurkouluhankkeessa on paljon isommat asiat kysymyksessä. Voipi käydä niin, että päätämmepä jatkossa lanulassa mitä hyvänsä, on hanke edennyt jo niin pitkälle ettei sitä pysäytä mikään. Ei hyvä!

    T. Satu

  10. avatar Suuruudenhulluuden vastutaja sanoo:

    Seuraavaksi Hämeenlinnan kokoomuslaisten suuruudenhulluudesta joutuvat kärsimään lapset. Kokoomuslaisille ei riitä, että paikallisesta lähidemokratiasta luovutaan siirtämällä poliittinen valta elinympäristöämme koskevista päätöksistä suurempiin maakuntakeskuksiin pienemmälle eliitille työssäkäyntialueeseen perustuvan kuntarakenneuudistuksen varjolla. Nyt seuraavana suuruudenhullujen kokoomuslaisten tulilinjalle ovat joutumassa lapsemme… Onneksi kuntavaaleihin ei ole enää pitkä aika. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, sillä jytkyhän se siellä, nonnih! Ja Ilkkala persuihin ehdokkaaksi, jotta saadaan myös järjenääni mukaan tämän kaupungin päätöksentekoon.

    Kommentoin vielä Sari Raution höpinöitä:

    ”Erityinen mahdollisuus Seminaarinmäelle syntyvässä uudessa koulussa on laaja oppilaspohja.”

    Kokoomuslaisille ei näytä painavan lasten yksilölliset tarpeet mitään opetuksessa. Suurempia kokonaisuuksia vaan, kun on hienoa, että kaikki on suurta.

    ”Myös muilla oppilaille erilaisuuden kohtaaminen on valtava mahdollisuus.”

    Mitä hyötyä suomalaisille lapsille on erilaisuuden kohtaamisesta kouluympäristössä? Eikö opettajat joudu keskittämään resurssejaa juuri näihin erilaisiin oppilaisiin, minkä seurauksena normaalien oppilaiden opetus kärsii.

    ”Jos ei ole koskaan tavannut liikuntavammaista lasta, eri tavalla kommunikoivaa ihmistä, näkövammaista henkilöä tai vaikkapa eri väristä ihmistä, kuva ihmisistä on kovin kapea.”

    Suomessa ei ole yli viisivuotiasta ihmistä, joka ei olisi tavannut eri tavalla kommunikoivaa ihmistä, näkövammaista tai eri väristä ihmistä. Suomalaiset eivät asu missään tynnyreissä.

    ”Jos on tavannut ja toiminut yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa, on oppinut että enemmän on samanlaista kuin erilaista ja että jokaisen kanssa löytyy ne yhteiset tekemisen tavat.”

    Normaalisti ihminen oppii paremmin samanlaisten, samanhenkisten ja samantasoisten ihmisten kanssa.

    ”Tästä kaikestä syntyy uusi koulu, hämäläisten sulatusuuni, jossa erilaisuus sallitaan ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja toiveita kunnioitetaan.”

    Toisin sanoen lapsemme halutaan altistaa monikulttuuriselle ihmiskokeelle sullomalla kaikenlaista erilaisuutta yhteen rakennukseen. Tällaisista ihmiskokeista ei ole aikaisemminkaan saatu kovin positiivisia kokemuksia.

    ”Eihan sulatusuuni tarkoita sitä että kaikki muuttuvat samanlaisiksi vaan että erilaisuudesta opitaan.”

    Erilaisuus johtaa kaaokseen. Se on jo nähty. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suomalaiset muuttavat karkuun näitä monikulttuurisia seutuja ja kouluja, koska eivät halua vaarantaa lastensa tulevaisuutta.

  11. avatar k sanoo:

    Ei voi muuta kuin todeta, että on surullista seurata tiettyjen rahan talutusnuorassa olevien päättäjien ja virkamiehien tekemisiä. Tämänkin ketjun aloitus on surkea yritys kaivaa näennäisiä perusteita rahan nimissä tehtävälle hölmöydelle. Kuunnelkaa ja kunnioittakaa niiden ihmisten mielipiteitä, joita asia koskee!

  12. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Tervehdys!

    Opettajana on pakko osallistua tähän keskusteluun. Harmittaa, että kouluasioista päättävät ihmiset, joilla ei ole kokemusta eikä ymmärrystä koulutyöstä.

    Olen toiminut luokanopettajana 27 vuotta hyvin erilaisissa kouluissa: suurissa ja pienissä, maalaiskouluissa ja kaupunkikouluissa, Suomessa ja ulkomailla. Oma kokemukseni on, että lasten hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta hyvin monet asiat ovat tärkeitä. Olennaisinta on tietysti pätevä ja hyvä opettajakunta, mutta myös oppimisympäristö on tärkeä. On väärin sanoa, että seinillä ei olisi merkitystä. Tuttu koulu ja turvallinen oma luokka on yhä tärkeämpi tämän päivän levottomille ja monen muutoksen keskellä eläville lapsille.

    Koulun toiminnan kannalta ideaalein koko on ehkä noin 250-300 oppilasta, mikä tarkoittaa 2-3-sarjaista koulua. Rinnakkaisluokka rikastuttaa oppilaiden ja opettajien yhteistyömahdollisuuksia ja parantaa opetuksen resursseja. Tämän kokoinen koulu on kuitenkin vielä sen verran pieni, että opettajakunnan on mahdollista suurin piirtein tuntea kaikki koulun oppilaat.

    Seminaarinmäelle nyt rakenteilla oleva 600 oppilaan koulu on valitettavasti liian suuri. Näin isossa koulussa oppilas hukkuu helposti massaan, eivätkä opettajat mitenkään voi tuntea kaikkia koulun oppilaita. Valinnaisuus ei ole olennaista alakoulun puolella muussa kuin ehkä A-kielessä. On paljon tärkeämpää pitää huolta siitä, että kaikki oppilaat saavat vahvat perustaidot jatko-opintoja varten, eikä kukaan putoa kärryiltä. Näin suuren koulun hyvän toimintakulttuurin rakentuminen vaatii uusien opettajien lisäksi myös vahvaa kokemusta omaavia ammattilaisia ja erittäin pätevää rehtoria.

    Toivon todellakin, että Seminaarinmäen koulua ei olla kasvattamassa yhtään suuremmaksi. 600 oppilaan koulun kehittämisessä toimivaksi ja turvalliseksi lähikouluksi on jo ihan riittävästi haastetta! Myllymäen koulu on erinomainen lähikoulu, jossa kouluviihtyvyys on harvinaisen korkea ja jossa on saavutettu hyviä oppimistuloksia. Koulukiinteistö lienee myös terve ja ansaitsee aikoinaan tulla peruskorjatuksi.

    Ennen kuin mitään muuttoa entisiin OKL:n tiloihin aletaan toteuttaa, kannattaa tutkia koko vanha seminaarirakennus ja 70-luvulla rakennettu lisäsiipi huolella. Lisäsiipi on sen ajan rakennuskantaa, joista on lähes poikkeuksetta löydetty jonkinlaisia kosteusongelmia. Juhlasalin aulan omituinen haju antaa viitteitä siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Ennen kuin Ojoisten koulun tulevaisuudesta tehdään lopullisia päätöksiä, täytyy olla varmuus siitä, että OKL:n tiloihin on turvallista muuttaa. Muuten voi käydä niin, että lähdetään sutta pakoon ja tulee karhu vastaan…

    Vaikka kouluverkkoratkaisuissa täytyy ajatella rahaa, niin pääpaino tulee kuitenkin olla pedagogisesti viisaissa ratkaisuissa, jotka tukevat oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Seminaarinmäen kouluverkkoratkaisu on niin iso ja vaikutuksiltaan merkittävä kokonaisuus, että siinä olisi pitänyt kuulla ensin vanhempia ja sitten tuoda asia kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

  13. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Iltaa,

    muutama huomio vielä…

    Ensiksi nimimerkille Suuruudenhulluuden vastustaja:

    Kommenttini Sari Raution aloituksessaan esittämien suurkoulua puoltavien argumenttien paikkansapitävyydestä, ja mm. erilaisuuden kohtaamisesta ja merkityksestä eivät ole yhtenevät esittämiesi kommenttien kanssa. Mielipiteeni ja argumenttini eivät ole tähdätty asettamaan ”normaaliutta” ja erilaisuutta vastakkain. Pyrin tässä tapauksessa ainoastaan osoittamaan, että Sari Raution argumentit eivät ole asiassa relevantteja vaan pelkästään poliittisia, eivätkä sellaisinakaan älyllisesti kovin kestäviä tai rehellisiä.

    Esim. lauseestasi ”Normaalisti ihminen oppii paremmin samanlaisten, samanhenkisten ja samantasoisten ihmisten kanssa” olen kanssasi aidosti eri mieltä useastakin syystä. Ensiksi, tätä ei mikään lukemani tutkimustieto tai omat opiskelukokemuksenikaan tue. Toiseksi, oppijoiden lajittelu samanlaisiin, samanhenkisiin ja samantasoisiin ei liene kovin, erhm, realistista millään Suomen koulutusjärjestelmän tasolla. Kolmanneksi, ajatus ei kestä minkäänlaista eettistä tarkastelua – etiikkaa ja moraalia ei ole johdettavissa poliittisesta kannasta. Lopuksi, ihan vaan nyanssina, ajatus ei istu myöskään Perussuomalaisten aateperustaansa lukemaan arvoon yksilön ainutkertaisuuden tunnustamisesta.

    Esaa kiitän punnitusta ja perustellusta mielipiteestä. Joistakin seikoista esitän ”toisen” mielipiteen.

    Jos Hämeenlinnan kunnallisdemokratian arvioinnissa noudatettaisiin periaatetta ettei tehdyistä päätöksistä saisi mutista, paitsi että täällä olisi kuolemanhiljaista, voimistettaisiin edelleen kulttuuria jossa päätetään mahdollisimman nopeasti, jättäen poikkeavat saati asianosaisten mielipiteet kysymättä, kuulematta ja huomiotta. Yleisellä tasolla mielipiteiden kysely jättää toimijoiden kädet täysin vapaiksi konkreettisissa päätöksissä.

    Arvostelun kärjessä ei ole enää verovarojemme käyttäjien yksittäiset virheet tai niistä oppiminen. Kyse on päättäjiemme kyvystä arvojensa ja asenteidensa valossa ylipäätään oppia tai oikaista toimintaansa. Minusta on esim. täysin absurdia että aikataulutettu kouluinvestointi OKL:n ja Normiksen lähdön mahdollistamana opportunisesti peruutetaan samaan aikaan, kun Pullerin selkeästi kalliimpaa hallihanketta pusketaan väkisin läpi.

    Kannattaisi lukea läpi LANULAn 8.11. kokouksen pykälien 111 ja 112 koko aineisto. Ojoisten siirron perässä ollaan vyöryttämässä Myllymäen koulua, ja vielä Lyseon yläastetta perässä. Kummankin operaation perusmotiivina on kouluinvestointien välttäminen. 616 oppilaan Seminaarimäki näyttäisi olevan vasta alkusoitto ”molto sotto”.

    Satu, kommenttisi esille nostama kontrasti Sarin kaupunkikeskustan herkuista ”jokaisen koulun oppimisympäristönä” ja liitoskuntien realismista oli surullisen riemastuttava muistutus keskeisten päättäjiemme likinäköisyydestä sekä arvo- ja asennepohjasta.

    Lopuksi huutelen viereisiin blogeihin… Susanna Hietanen tulkitsee, että kunnallispolitiikka on vihamielisessä ja katkerassa mielentilassa. Itse kuvaisin tilannetta ennemminkin yleiseksi turhautuneisuudeksi – kontrasti saatavilla olevan tiedon ja koettujen vaikutusmahdollisuuksien välillä jyrkkenee jatkuvasti. Sahaamme Hämeenlinnassa, Suomessa, EU:ssa ja globaalisti omaa oksaamme, mutta sahurit vain huutavat vastuun kantoon ja talkoisiin.

    Sen sijaan että kellokkaamme leimaavat kriittiset mielipiteet vastuuttomiksi ja vihapuheeksi, ja kriitikot narsisteiksi ja populisteiksi, kannattaisi ihan oikeasti alkaa kuunnella. Etenkin viimeiset pari vuotta on kaiken tieltään lakaisevin argumentein hoiputtu yhdestä ainoasta mahdollisesta vaihtoehdosta toiseen, kolmanteen ja vielä yhteen, ja sitten vielä seuraavaan. Alkaisi olla jonkin ihan muun aika.

  14. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Huomenta!

    Nyt on Teijalle kyllä pakko olla hieman närkästynyt. Kirjoitat että kouluasioista päättävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole kokemusta eikä ymmärrystä koulutyöhön. Tämä ei pidä paikaansa, ainakaan minä lautakunnan jäsenenä en tuota kritiikkiä hyväksy. Meillä on joukossa kaksi pätevää opettajaa (toinen tohtorisnainen), jotka tuovat olennasita tietoa muille koulumaailman asioista. Myös me muut jäsenet pystymme kyllä ymmärtämään koulutyötä.

    Lisäksi ainakin minä soitan kymmeniä puheluita alan ammattilaisille (mikä pykälä nyt onkaan kyseessä), ja olen yhteydessä eri osaajiin oman päätöksenteon tueksi, jos tarve vaatii.
    Kannatta lukea, mitä lautakunta edellisessä kokouksessa asiasta on päättänyt. Päätösesitystä muutettiin. Sille en mitään voi, niin kuin ylemmässä kommentissani kirjoitin, jos asiaa viedään eteenpäin jossakin muualla esim.hiljaisuudessa, kuten pelkoni on.
    Jos lanulan kokoukset kestävät 4h, pidän sitä melko perusteellisena keskustelun ja mielipiteiden vaihdon selvittämiseen riittävänä.

    En kiistä, etteikö tässä kaupungissa laiteta tällä hetkellä rahaa ”turhuuteen”, kun pitäisi ennemminkin hoitaa palveluita. Mutta tuota Ojoisten homeasiaa en lähde enää puimaan ja miksi on päädytty siihen rakenteelliseen ratkasiuun mikä nyt tehtiin.

    T. Satu

  15. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Opettaja, oppilas, oppilaat, oppiminen

    Tilat ja talot tietenkin tarvitaan. Onko luovuus ja osaaminen todella jo niin kadotettu opettajienkin ammattialalla, että tarvitaan standardikokoinen oppilaitos? Ei kai? Budjettisiilot tietysti ovat julkishallinnossa niin pyhiä, että edes kova kurjistuminen ei vielä aikaan saa alueellisien ja toiminnallisien päällekkäisyyksien purkamista. Olisiko tämäkin vaihtoehto syytä pohtia ennen kaiken toiminnan keskittämistä mahdollisimman kauas ihmisten asuinympäristöstä.

  16. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Iltayötä!

    Satu, minun arvioni ei niinkään ollut suunnattu LANULAlle. Lautakunnassa on varmasti monia koulutyötä ymmärtäviä ja lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ajattelevia. Lanulassa niin kuin muissakin lautakunnissa ollaan säästöpaineiden takia usein puun ja kuoren välissä ja joudutaan valitsemaan huonoista vaihtoehdoista se vähemmän huono. Kritiikki kohdistui enemmänkin niihin päihin, joissa näitä suunnitelmia kehitellään kyselemättä ja kuulematta. Launula saa päättää monista kouluihin liittyvistä asioista, mutta KH:lla on otto-oikeus lautakunnan päätöksiin, jos ne eivät miellytä. Toivottavasti näin ei tule käymään Myllymäen koulun tulevaisuuden kanssa.

    Erkki, ei kukaan ole esittämässä mitään standardikokoista koulua. Hyviä ja toimivia opinahjoja löytyy Hämeenlinnassa niin kolmiopettajaisista kyläkouluista kuin suurista kaupunkikouluista. Alueellista tai toiminnallista päällekkäisyyttä ei ainakaan alakoulujen osalta löydy, eikä lasten keskittäminen isoihin koulubunkkereihin ole kenenkään etu.

  17. avatar sarirautio sanoo:

    http://www.pasirangell.blogspot.com/ on loistava kirjoitus Ojoisten koulun reksiltä. Olen Teijan kanssa samaa mieltä, että opettajien osaamista tarvitaan koulun sisällön kehittämiseen. Meidän poliitikkojen pitää taas tehdä arvoihin perustuvat linjaratkaisut, ja tehdä ihan oikeasti ne päätökset jotka antavat mahdollisuuden sille ammattilaisten tekemälle substanssin kehittämiselle.

    Ojoisten koulu on erinomainen koulu. Oma poikani kävi alakoulunsa ensin Mäyräntien koulussa ja erityiskoulun yhdistyessä Ojoisten koulussa. Erittäin vaativaa erityisopetusta tarvitsevalle oppilaalle yhdentymisestä oli pelkästään hyvää sanottavaa, eikä haittaa ole ollut muillekaan, päin vastoin. Tasa-arvoinen opetus ei tosiaankaan tarkoita samaa kaikille, vaan jokaiselle tarpeen mukaan. Perusopetuslain mukainen yksilöllisten tarpeiden mukainen opetus ei taatusti ole kiinni seinistä, vaan siitä opettajasta ja opetuksen järjestämisestä.

    Koko ei ratkaise kaikkea. Meillä on hyviä ja huonoja isoja kouluja, mutta samoin myös pieniä. Ja vielä saman koulun sisällä on erilaisia todellisuuksia. Eli kyse on opettajuudesta ja johtajuudesta. Reksit ovat avainasemassa. Tässäkin roolit ovat tärkeitä. Hyvä ja toimiva koulu tarvitsee oppilaita ja opettajia, johtajan ja myös vanhempia. Kukin omassa roolissaan. Ja se on joillain keskustelijoilla unohtunut. Poliittisen päättäjän pitää tietysti kuunnella, hahmottaa, erottaa faktat ja olennaiset asiat, mutta ennen muuta tehdä päätökset, joita tekemään hänet on valittu.

    Lopuksi vielä keskustelusta. Kritiikin sietokykyä tarvitaan ja kuuntelua molemmin puolin. Keskustelu ei ole sanelua kumpaankaan suuntaan, vaan aito keskustelu muokkaa jokaista osapuolta.

    Jatketaan!
    Sari

  18. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Jos poliitikkojen arvomaailma sanelee ”näytelmän” varsinaisille pääosan esittäjille vain statistin roolit. Mitäs teet?
    Esim. Tampereen poliittinen eliitti pohti leikkauksia pää punaisena päätyen kiristämään kersojen kouluruuan hintaa lähemmäksi 60 centtiä. Kihniössä poliitikot päättivät, ettei koululaisten 1€ ruoka-annoksen hintaan kosketa.
    Riitta

  19. avatar setämies sanoo:

    Tässä OKL:n pikaisessa Tampereelle siirtämisessä sekä Normaalikoulun jättikouluksi muuttamisessa on jo pidemmän aikaa minua arveluttanut heikko tiedottaminen esim. kaupungin taholta sekä tietysti äärimmäisen nopeat liikkeet asian eteenpäin junttaamiseksi. Kaupungin edustajana on tässä ollut Markku Rimpelä. Pienellä googlaamisella netistä löytyy Rimpelän yhtiö Finnish education group (FEG), ja heidän projekti nimeltään RYM/SHOK. Netistä löytyvistä faktoista saa helposti sellaisen kuvan, että Rimpelän mainiolla avustuksella ollaan luomassa Tampereelle PISA-vientikeskusta ulkomaalaisille opettajavieraille. Siksikö oli tärkeää siirtää OKL Tampereelle? Normaalikoulustako siis mainio TEKES-kokeiluprojekti?

    Miten voi olla mahdollista, että kaupungin korkea virkamies Rimpelä toimii kahdessa eri roolissa tässä koulutusasiassa?

  20. avatar Kaipan poika sanoo:

    Huomenta

    Muutama sana hyvin yksinkertaiselta ihmiseltä.
    Sarin alkukirjoituksessa on paljon hyvää. Oikeansuuntainen ajatus siitä, että ei koulun tarvitse olla se ainoa paikka, jossa oppimista harjoitetaan, nykykuntoisissa koulurakennuksissa siitä voi olla jopa terveydellistä haittaa 😉 vaan aivan kuin kirjoitat, oppimista voisi kernaasti ”ulkoistaa” sinne, missä sen aiheen näkee konkreettisesti, ei kirjasta. Ehdottomasti olen samaa mieltä tähän saakka. Tässä on kuitenkin kyse siitä, miten se koskaan voitaisiin toteuttaa nykyisillä opettajamäärillä, minun mielestäni ei mitenkään, mutta ajatus on hyvä.

    Toinen asia on monimuotoinen opiskelijapohja, se ei pitkässä juoksussa kylläkään lisää kiusaamista, vaan vähentää sitä, siedätyshoito vaatii aikansa, mutta uskon sen toimivan. Ala-asteikäisten vanhempana olen seurannut noiden hyvin luontevaa suhtautumista jo nyt koulussa oleviin ulkomaalaistaustaisiin, sama toteutuu myös vammaisten kohdalla aivan varmasti. Alku aina on hankalampaa, kuin jälkiviisaus, mutta ajan kanssa.

    Toisaalta paras aika aloittaa sopeuttaminen on juuri päiväkoti/ala-asteikä, mutta vammaisen lapsen kohdalla se on aivan mahdoton yhtälö, ellei hänellä ole omaa henkilökuntaa, ei opettajien työmäärää voi enää lisätä tällaisella, ne alkaa olla jo nyt loppu, vaikka yrittävät parhaansa ja hyvin yrittävätkin. Lapset tottuisivat optimitilanteessa näin jo pienenä erilaisuuteen ja se varmasti vähentää kiusaamista.

    Juuri vammaiset saattaisivat siten tulla parhaiten toimeen jo teini-iän kynnyksellä olevien kouluyhteisössä, koska fiksut nykynuoret pystyvät ja haluavatkin olla avuksi, opettajan ei tarvitse aivan kaikkea tehdä.

    Luokkakokoja pitää pienentää sellaisissa ”yksiköissä”, joissa on vammaisia koululaisia, he vaativat enemmä huomiota.
    Olen kyllä sitä mieltä, että pienentää pitäisi muutenkin, ei ole varaa polttaa opettajia loppuun, se on kaikilta pois.

  21. avatar Jari Ranne sanoo:

    Kun kerran taloudelliset perustelut painavat niin paljon, niin voisiko joku esittää arviolaskennan, mitkä ovat taloudelliset seuraukset lyhyellä ja pidemmällä ajalla, jos esim. luokkakoko pudotettaisiin 40 % nykyistä pienemmäksi?

    Menopuolella ovat tietenkin mm. opettajien palkat ja tilakuluja, mutta entä tulopuolella? Vaikutus kasvatukseen, oppimiseen ja osaamistasoon ja sitä kautta itseluottamukseen, ammattitaitoon, työ- ja talouselämään? Entä viihtyisyys ja innostumisen kasvu ja sen lyhyen ja pitkän tähtäyksen vaikutukset oppilaisiin, opettajiin? Entä oppilaiden ja opettajien mielenterveys ja fyysinen terveys? Entä ryhmähenki, vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisutaidot, yhteistyö perheisiin ja niiden taloudelliset seuraukset? Jne.

    Siis minkäsuuntainen lienee loppusaldo, kun taloudellisia perusteluja niin voimakkaasti painotetaan? Kai tuollaiset arviolaskelmat tai edes jonkin tasoiset skenaariot on laadittu, jotta päätökset pohjaisivat päteviin ja monipuolisiin tietoihin?

  22. avatar Sari Rautio sanoo:

    Kiitos Kaipan pojalle kannustuksesta, jaan mielipiteesi sataprosenttisesti, myös omakohtaisten kokemusten kautta.

    OKLn siirtymisestä, koko Hämeenlinnan kaupunki kaikkine toimijoineen, teki valtavasti töitä että se olisi täällä säilynyt. Koko julkisen sektorin rakenneuudistuksessa leikkuri osui Hämeenlinnaan Tampereen yliopiston itsenäisesti tekemällä ratkaisulla. Valmistelu uuteen kouluun voitiin aloittaa vasta sen jälkeen ja siitä syntyi se valtava kiire. Uuden koulun synnyttäminen ei ole helppo asia, ja vaatii valtavasti työtä ja valmistelua. Samaan aikaan alkusyksystä tuli Ojoisten koulun tilanne esiin. Lautakunta pohti ja virkamiehet valmistelivat asiaa, päätöksiä voidaan tehdä vain valmistelun pohjalta, ja marraskuussa lautakunta päätti uuden koulun syntymisestä.

    Samaan aikaan on tarkastelussa kouluverkon kokonaisuus. Laaja yhteisymmärrys on pienten lasten koulujen säilymisestä nykyisillä paikoillaan. Valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa on haluttu erityisesti korostaa päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Se vaatii kuitenkin suurempaa vastuuta myös tekijöiltä. Lehdestä tuota lukiessani tulin vihaiseksi ja surulliseksi, kun Myllymäen pieniä koululaisia oli turhaa saatu huolestumaan tulevaisuudesta kouluratkaisujen takia. On typerää ja edesvastuutonta meiltä aikuisilta siirtää vastuuta hankalista asioista. Kun nelosluokkalaiselta kysytään kantaa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa, kun hän on reippaasti yläkoulun puolella, tapahtuvista ratkaisuista niin että hän huolestuu tulevaisuudesta on syytä kysyä: missä on aikuisen vastuu?

    Ja Jarille, myöskään liian pienet ryhmät eivät ole optimaalisia oppimiselle. Lapset tarvitsevat vertaisryhmiä. Liian suuret ryhmät on meillä onneksi pystytty purkamaan, ja noin 20 oppilaan keskiarvo on hyvä ja toimiva.

    Sari

  23. avatar Kaipan poika sanoo:

    Eipä kiittämistä, uskon vaan enemmän siihen matematiikkaan, että jos on kaksi toisilleen vihamielistä, on vihamielisyysprosentti molemmilla 100.
    Jos joukkoon laitetaan yksi mielipideneutraali, vihamielisyyys% on enää 50.
    Toinen neutraali pudottaa prosentin 33,33:een.
    jne
    Viittaan noihin ”kohtaamislukuihin” 🙂

    Pahimmassa tapauksessa prosentit on 300-0, mutta sille ei aina voi mitään, valitettavasti.

  24. avatar Tapio Vekka sanoo:

    Iltaa,

    Setämies nosti esille Markku Rimpelän roolin FEG:ssa. Hänellä on siihen sivutoimilupa ja toiminnan esteettömyys on juristien tarkistama.

    Tapio Vekka
    kaupunginhallituksen pj

  25. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Iltaa!

    Sari sanoi, ettei liian pinet oppimisryhmät ole ”optimaalisia oppimisille”. Kuka määrittelee mikä on liian pieni ryhmä? Pienet ryhmät ovat ilman muuta parempia oppimistuloksien kannalta. Nyt myös pienten koulujen lakkauttamisen myötä ryhmäkoot kasvavat Hämenlinnassa ensi vuonna.

    Satu

  26. avatar Kaipan poika sanoo:

    Tässä joskus miettii, miten toimisi eri ikäisten oppilaiden opettaminen samassa tilassa, jolloin vanhemmat oppilaat ikäänkuin tukisivat nuorempia, tämä toimi 70-80 luvun taitteessa ihan kohtuullisesti ns yhdistelmäluokkina. Tämä sovellettuna em retkiin ja erilaisiin opetustilanteisiin..ehkä?

    Isot koulut pitää nähdä tietenkin myös mahdollisuutena saada enemmän ystäviä ja vaihtoehtoja, ei pelkästään vaarana saada uusia kiusaajia, tämä on näkökulmakysymys. Koskaan ei päästä siitä tosiasiasta, että on aina oppilaita, jotka vaan ”uhriutuu”, vaikka kiusaamista ei pidä sietää yhtään.

  27. avatar Sari Rautio sanoo:

    Kaipan poika on mielestäni taas ihan hyvillä jäljillä. Nyt lopettavassa OKLn Normaalikoulussa on ollut yhdysluokkia, ja ihan hyvällä ilmeellä. Eteenkin alkuopetuksessa on joustava koulunkäynti tarkoituksenmukaista. Liian pienet opetusryhmät ovat sellaiset, jotka eivät mahdollista ryhmätöitä tai anna lapselle mahdollisuutta vertaisuuteen.

    Meidän aikuisten velvollisuus on ohjata ei-kiusaavaan ilmapiiriin ja toisten huomioimiseen, yhteiselämän opetteluun esimerkillä ja myös pedagogisin keinoin. Liian usein puututaan vasta kun ongelma syntyy.

    Sari

  28. avatar Kaipan poika sanoo:

    Mä olen sitä mieltä, että kiusaaminen ei synny koulussa.
    Se syntyy kotona, joko kiusaajan tai kiusatun. Koulussa sille vaan löytyy riittävän avuton kohde.
    Omassa hommassani nämä ongelmat sitten vielä tulee myöhemmin raadollisemmin esiin.

    Pienten ryhmien etu on tietysti välittömyys ja kaikkien helpompi huomioiminen.
    En kannata isoja ryhmiä tai luokkia, mutta isomman koulun suhteen hieman kiikunkaakun (ja turhaan vaakun), siinä on omat hyvät puolensa.

    Nyt tää vaikenee tästä(kin) asiasta ..

  29. avatar Pasi Penttilä sanoo:

    Lyhyt kommentti Teija A:n juttuun; ” Hyviä ja toimivia opinahjoja löytyy Hämeenlinnasta niin kolmiopettajaisista kyläkouluista kuin suurista kaupunkikouluista.” Onhan meillä HYVIÄ ja TOIMIVIA kaksiopettajaisiakin kyläkouluja … sekä länsi- että itäreunalla suurta Hämeenlinnaamme. Sarille ja Kaipan pojalle lisäksi vinkki – löytyy niitä yhdysluokkia vielä tänäkin päivänä ja opiskelu niissä sujuu ihan hyvin.

  30. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Tiedän kyllä, että meillä on vielä tämän lukuvuoden ajan toiminnassa kolme hyvää ja toimivaa kyläkoulua Lammilla. Rengossakin on oivallinen Nummenkylän koulu, jonka oppilaat siirtyvät Kirkonseudun kouluun sitten kun laajennus on valmis. En maininnut näitä kouluja, koska ne tulevat valitettavasti jäämään historiaan Hämeenlinnassa.

    Olen itse toiminut opettajana ja koulunjohtajana useammassakin kaksiopettajaisessa kyläkoulussa. Kaksiopettajainen koulu vaatii hyvin toimiakseen taitavat, kokeneet ja ammattitaitoiset opettajat. Jos näin on, koulu on mainio oppimisympäristö. Matematiikan ja äidinkielen eri opetussuunnitelmien ohjaaminen samanaikaisesti eri luokille ja lukuaineiden vuorokurssiopetus vaatii hyvää organisointikykyä. Kolmiopettajaisessa koulussa opetus on jo huomattavasti helpompi järjestää toimivaksi.

    Yhdysluokkia löytyy tosiaan edelleen useimmista maalaiskouluista. Myös kaupunkikouluissa se on tietyissä tilanteissa ihan järkevä ratkaisu. Minulla on itse asiassa nytkin 1-2-luokka, vaikka työskentelen keskisuuressa kaupunkikoulussa. Yhdysluokka lisää oppilaiden omatoimisuutta ja itsenäisiä työskentelytaitoja.

  31. avatar sarirautio sanoo:

    En tiedä mitä valitettavaa on sellaisten koulujen päättymisessä, jossa ei ole oppilaita? Hyviä toimintatapoja voidaan käyttää sekä isoissa että pienissä kouluissa. Sitä on se oppilaslähtöisyys, ja yksilöllinen tekeminen.
    Sari

Jätä kommentti

css.php