Kuntamuotoilua

Helsinki, ja sen neljä ”kaupunginosaa” Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti, on tänä vuonna maailman muotoilupääkaupunki. Asiassa on monta mielenkiintoista ulottuvuutta. Kaksi erityisesti kiinnostavaa on tuo isona kokonaisuutena esiintyminen ja muotoilun, designin määritelmän laajentuminen. Täältä Hämeestä katsoen pääkaupunkiseudun neljä kuntaa muodostavat luonnollisen kokonaisuuden, jonka toiminnallisuudessa toki olisi parantamisen varaa. Lahden nivominen metropolialueen ”kaupunginosaksi” herättää ajatuksia, ja erityisesti mitä se tarkoittaa Hämeenlinnalle suhteessa pääkaupunkiin? Ja mikä haluamme jatkossa olla? Ja mitä ihmettä se design tarkoittaa palveluista tai kaupunkisuunnittelusta puhuttaessa?

Design on ensisijaisesti jokapäiväisen arjen suunnittelua mahdollisimman toimivaksi ja myös miellyttäväksi. Eli, voisiko kuntauudistuksen parempi nimi ollakin kuntamuotoilu? Ei siis kallista turhuutta, vaan toimivaa arkea.

Muutos on jatkuvaa ja pysyvää, ja muutos on parasta lääkettä muutosvastarintaan, ilmenee myös valtiovarainministeriön kuntaosaston menestystekeleestä. Ne seudut, joilla on omakohtaista kokemusta rakenteiden uudistamisesta, ovat alttiimpia kehittämään toimintaansa edelleen. Mistä muusta liki 600 sivuisessa selvityksessä on sitten kyse – ne pahamaineiset kartat kun vievät vain muutaman kymmenen sivua?

Ilman viime tinkaa ei synny mitään

Yksi yleisimpiä syytöksiä hallitusohjelmaan kirjatusta kuntauudistuksesta on kiire sen toteuttamiseen. Aiempien kuntauudistusten, ja Parashankkeen puolinaiseksi jäämisen syistä keskeisimmäksi arvioidaan juuri aikataulutuksen puutteen. Kun ei ole deadlinea, ei kuntamuotoilussakaan näytä syntyvän juuri mitään. Toinen olennainen oppi aiemmista on että pelkkä rajojen siirtely ei todellakaan ratkaise yhtään mitään, vaan tehostavassa kuntaliitoksessa välittömästi uudistetaan myös koko uuden alueen palvelu- ja hallintorakenne.

Sotepääedellä suunnittelemaan?

Kuntien itsemääräämisoikeudesta halutaan pitää kiinni. Vahva kunta palvelurakenteen pohjana on likipitäen ainoa asia, mistä ollaan yhtä mieltä. Ja perustellusti, suomalainen kuntaperusteinen tapa järjestää palvelut on ollut kustannustehokas ja demokraattinen. Pitkässä, harvaanasutussa maassa pystytään näin myös parhaiten huomioidaan alueiden erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet. Kunta lähipalveluiden tuottajana on varmasti parempi kuin valtio- mikä antaa uskon että valtio hoitaisi jokapäiväiset arjen palvelut ihmisläheisemmin kuin vahva kunta?

Meillä kiireellisin asia on löytää yhteinen näkemys soteasioiden järjestämiseen. Keskeisiin palvelurakenteisiin on löydettävä toimiva malli kevään aikana. Sairaalanmäen tulevaisuus on suunniteltava. On arvioitava mikä toimii ja mikä pitää toimia jatkossa paremmin. Janakkalan – Hattulan perusterveydenhuoltoa käyttävät ihmiset ovat tyytyväisempiä palveluun ja sitä on saatavilla riittävästi. Samoin Hattulan päivähoidon tuntilaskutusidea on kiinnostava tapa lähestyä lasten subjektiivista päivähoitoa. Yksittäisten asioiden sijaan on nyt katsottava mistä sotekokonaisuus muodostuu ja mikä olisi paras palveluarkkitehtuuri..

Mitä raportti sitten sanoo meistä?

Selvitysalue, siis Hattula, Hämeenlinna ja Janakkala, ei liene yllätys kenellekään tällä alueella eläneelle tai toimineelle. Yllätys ei ole myöskään toteamus, että yhteistyöhön sitoutumista on vaikeuttanut torsoksi jäänyt kuntaliitos vuodelta 2009. Samoin pyyhkeitä tulee yhteistyötoimintapiteiden toteuttamisen seurannasta- tai oikeammin niiden puutteesta. Sen verran karvasta kalkkia oli seudun kokonaisuuden kariutuminen neuvotteluissa, että kenenkään pirtaan ei erityisemmin istunut seutuyhteistyön virittely. Toisaalta meillä uudessa Hämeenlinnassa kädet ovat olleet täynnä työtä oman palvelurakenteen kanssa, ja ilmeisimmin arki on vienyt mennessään myös naapureilla. Eli, summa summarum, ehkä jotenkin on huokaistu ja eletty välitilassa. Neuvotteluja ja ystävällishenkisiä yhteisiä kokoontumisia on kyllä järjestetty eri asioiden tiimoilta. Parasta muotoilua on, että kunnat itse, vapaaehtoiselta pohjalta aktiivisesti löytävät omalle alueelleen sopivia ratkaisuja.

Meillä on palikat kunnossa

Hämeenlinnan seudun kunnat ovat kohtuullisen homogeenisiä. Plussaa kaikilla on väestönkasvu ja työllisyyden kehittyminen, sekä väestönrakenne. Esimerkiksi vuonna 2030 meillä on lapsi-ikäluokan koko pikkusta vajaa 1000 lasta, eli aika optimaalinen peruskoulutuksen järjestämiselle.

Myöskään talouden näkökulmista katsoen Hattula, Hämeenlinna tai Janakkala eivät eroa suuresti. Kaikki ovat velkaantuneita maan keskiarvoon nähden ja veroprosentit ovat yli 19%. Kuitenkin verotulot kattavat hyvän osan tulopohjasta ja palvelut on pystytty järjestämään kohtuullisen edullisesti. Eli tilastoista ja kartoista katsoen uusi kunta olisi omiaan vahvistamaan seudun itsenäisyyttä ja asemaa suhteessa metropolialueeseen.

Erityinen mahdollisuus seudulla on osaava henkilöstö, joka pitää entistä vahvemmin ottaa mukaan oman työnsä muotoilijoiksi. Näkökulmia ja ajatuksia kuntamuotoiluun voi kuka hyvänsä antaa osoitteessa www.otakantaa.fi ja meille päättäjille taas kommentointialusta löytyy osoitteesta www.owela.fi/kuntauudistus

Kuntamuotoilupumaskaan on suhtauduttu nuivasti, enemmän on keskitytty luettelemaan asioita joita siinä olisi pitänyt olla, kuin paneuduttu niihin joita siinä on. Kuntakartta on tehdyillä valinnoilla alusta palvelurakenteelle, eikä sillä sinänsä ole itseisarvoa. Se suurin tavoite on turvata yhdenvertaiset palvelut kaikille koko maassa – ja pitää myös kaverista huolta. Asutaanpa sitten Parolassa tai Turengissa, Sairiossa tai Rengossa. Muotoillaan positiivinen uusi Suomi- hyvin muotoiltu Suomi?

Kolumni on julkaistu Hämeen Sanomissa 1.3.2012

 

Jätä kommentti

css.php