Mitoituksella onnen avaimet- vai tarvittaisiinko oikeasti uusia tapoja tehdä?

Pitkään suunniteltu vanhuspalvelulaki alkaa olla loppusuoralla. Kuten muistamme juuri päättyneistä Olympialaisista, voi hyvin alkanut pitkäkin matka tyssätä loppusuoran intoiluun tai maitohapoille. Julkinen keskustelu antaa pientä aihetta huoleen.

Lähtökohta vanhuspalvelulaille on hyvä ja oikea. Jokaisella on oltava oikeus ihmisarvoiseen ja tarpeidensa mukaiseen hoivaan elämänsä loppuun asti. Selvitysten mukaan suurin osa suomalaisista haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Ja tähän perustuu suositus kolmen prosentin laitoshoivasta, suurin osa resursseja tulisi suunnata tukemaan kotona asumista, sitä normaalia elämää. Mutta osa meistä tarvitsee laitoshoivaa loppumetreillä, ja sen on oltava palvelun järjestäjästä ja asuinpaikasta riippumatta hyvää ja inhimillistä, yksilöllistäkin.

Keskustelu on jumiutunut nyt numeroihin. Mutta mitä se 0,7 tarkoittaitaisi meille? Jos meillä on nyt käytössä 800 paikkaa ja perusmitoitus 0,6, niin 0,1 hoitajamitoituksen nousu tarkoittaa karkeasti reilut 80 lisähenkilöä sekä näiden ihmisten kasvavat vuosiloma ja sairaslomasijaistukset. Lähihoitajan vuosipalkka on n. 35.000. 80 x 35.000 on vuodessa 2,8M€ Hämeenlinnassa. Laki tulisi voimaan heinäkuusta – eli ensi vuodelle ainakin 1,4M suoraan lisää rahaa plus heijastusvaikutukset. Guzeninan hakema 36M€ puolelle vuodelle merkitsee 72 M€ lisävaltionosuutta koko vuodeksi. Tästä Hämeenlinnan osuus on noin 0,7M€. Uudistus näyttää siltä, että pääosa rahoitusvastuusta jää kunnille ja kohdistuu kunnallisveron paineiksi.

Hämptonissa on rohkeilla ja ihmisten kotona-asumistoiveita kunnioittavilla rakennemuutoksilla on saatu jo ympärivuorokautisen hoivan määrä laskevalle uralle, ja lisättyä resursseja kotihoivaan.

Mutta koska kunta ja yhteiskunta on kokonaisuus, on keskustelu vielä ongelmallisempaa. Huolestuttavinta ministeri GRn esityksessä on esimerkiksi kokoomusnuorten mielestä nuorien unohtaminen.

Näin Verkkouutiset eilen 15.8: ”Saamme päivittäin lukea tutkimustietoa nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Jos nyt sidomme sosiaali- ja terveysministeriön budjettilisäykset vuosiksi vanhusten hoitajien lisäämiseen, sivuuttaa ministeri nuoret täysin. Vanhuspalvelut ovat tärkeitä, mutta aikooko ministeri maksattaa vaalikampanjansa tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ja jaksamisen kustannuksella, kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja Teemu Myllärinen kysyy.”

Eli järkevästi, jokaiselle jotain ja tarpeen mukaan, mutta laatu ei synny numeroista vaan tavoista tehdä. Meidän täytyy pystyä lupaamaan jokaiselle se turvallinen arki, ne palvelut joita tarvitaan. Voimia työhön ja ei kangistuta kalkkiviivoille! Sitten päästään kuuntelemaan Porilaisten marssia.

2 kommenttia artikkeliin “Mitoituksella onnen avaimet- vai tarvittaisiinko oikeasti uusia tapoja tehdä?”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Sari!
    Kannatan vanhuslakia! Se seuraisi lapsien päivähoidon nuotitusta.
    Erityisesti tarpeellinen laki on kansainvälisten hoivapalveluyritysten toiminnan seuraamisessa.
    Minusta tämän hetken vanhukset ovat kuin sotakorvaukset. Siinä on paljon huolta ja työtä, mutta maksajana on yhteiskunta.
    Tässä menee kymmenkunta vuotta ennenkuin vanhan liiton vanhukset ovat kirkkomaassa. Tänä aikana meidän nuorempien on pikkaisen alennettava hyvinvointiamme. Suuret ikäluokat osaavat aikanaan hoidattaa itsensä ilman merkittävää yhteiskunnan panostusta.
    Sodan kokeneet ja sotakorvaukset maksaneet vanhukset pitää hoitaa säällisesti loppuun saakka.
    Menestystä vaalityöllesi t. Hessu K.

  2. avatar Seppo Mäkinen sanoo:

    Olen vanhustenhuollon vähimmäismitoituksen kannalla, myös siten, että se vähimmäismitoitus tarkoittaa osaavaa hoitavaa henkilöstöä, ei muuta työtä tekevää henkilöstöä. Samoin kuin Heikki yllä kommentoi, kyllä mielestäni rahkeet sen kestävät, kun priorisoidaan kunnan tehtävät oikein.

    Sitäpaitsi vähimmäismitoitus on tuiki tarpeen saattaa sellaiset kunnat ”ruotuun”, jotka eivät myöskään näitä vanhusten palveluita ole kunnolla hoitaneet, ja siitä tai muusta lakisääteisestä tehtävästä julkisuudessa tai valvovien viranomaisten taholta huomautuksen / muistutuksen tai muun vastaavan saaneet. Näitäkin kuntia on tässä Kanta-Hämeen alueella.

    Kunnan perustehtävät ensisijaisiksi.

    Seppo Mäkinen

Jätä kommentti

css.php