Lapsen ja nuoren hyvä päivä – osallisena Hämeenlinnassa?

Pitkän vanhuslakikeskustelun jälkeen ykkösaiheeksi on noussut lasten ja nuorten elämä hyvinvointi- Suomessa. Erilaiset hyvinvointibarometrit ja ammattilaisten kertomukset ovat jo pitkään kertoneet karua tarinaansa suomalaislasten ja nuorten erilaistumisesta ja hyvinvointierojen kasvamisesta. Eerika-tytön elämä ja sen kammottava päätös on tuskin jättänyt ketään kylmäksi, ja herättänyt kysymyksen, miten näin voi tapahtua?

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut maailman vahvin tasa-arvo. Jokaisen perheen lapset ovat kulkeneet samaan kouluun, käyneet samassa neuvolassa, kotioloista riippumatta, ja sitä kautta kaikenlaisten lasten ja perheiden tiet ovat kohdanneet. Jokaisella on ollut ihan aidosti mahdollisuus kouluttautua, ja nousta oman elämänsä herraksi, omien vahvuuksiensa ja toivomustensa mukaan. Tänä päivänä käytämme enemmän yhteisiä ja myös yksityisiä euroja lasten ja nuorten palveluihin kuin koskaan ennen. Mutta mikä on muuttunut? Mikä on kun rahat eivät riitä, ja vaikka geenit ja lähtökohdat olisivat kunnossa, ei maailman terveimmistä vastasyntyneistä kasva yhtä terveitä teinejä?

Hyvinvoinnin edellytykset on jokaisen lapsen oikeus ja kunnan velvollisuus hoitaa. Ja laajemmin ajatellen jokaisen lapsen oikeus on jokaisen aikuisen velvollisuus. Mitä erityisesti sitten Hämeenlinnassa halutaan edistää?

Lasten ja nuorten lautakunta on kuluvan kauden ajan etsinyt tapoja joilla Hämeenlinnasta tulisi hyvä paikka asua ja kasvaa. Keskeiseksi lähestymistavaksi on valittu osallisuus ja asiakaslähtöisyys. Se tarkoittaa että jokaisella, myös lapsella ja nuorella, on oikeus ikätasonsa mukaan vaikuttaa palveluiden suunnitteluun ja kehittymiseen. Lapsille ja nuorille hyvä kunta on veronmaksajien etu. Lapsilla ja nuorilla itsellään on myös kunnan palveluista paljon kokemusta, jota kannattaa hyödyntää palveluiden kehittämisessä.

Eteenpäin katsovat päättäjät ymmärtävät koulujen ja päiväkotien merkityksen. Pienemmät luokkakoot, erityisopetuksen ja oppilashuollon panostukset sekä monipuoliset kieliohjelmat ovat sijoituksia tulevaisuuteen. Hyvinvointineuvola on esimerkki vanhan hyvän parantamisesta, tavasta tehdä toisin. Jos teet niin kuin ennen, saat samat tulokset kuin ennen. Toimintatapoja on haluttu uudistaa, rohkeasti.

Tärkeämpää on miten tehdään kuin mitä tehdään

Erilaiset perheet tarvitsevat erilaisia asioita. Peruspalveluiden lisäksi lapsiperheiden kotipalvelua on haluttu tiukassakin taloudellisessa tilanteessa edistää. Positiivista syrjintää on harjoitettu moniongelmaisten asuinalueiden kohdalla. On etsitty kumppaneita ja uusia tapoja toteuttaa vaikkapa päivähoitoa. Kolmannen sektorin kumppanuudet tuottavat erinomaisia palveluita, ja laadukasta iltapäivätoimintaa koko kaupungin alueella.

Kylä kaupungissa – hankkeen kokemukset ikäkahvilasta, tai vaikkapa koulumummoista ja – vaareista ovat innostavia, eivätkä todellakaan suuria euromääriä vaativia.
Aina eivät peruspalvelut riitä ja silloin on oltava tarjolla osaavaa ja tehokasta erityistä tukea. Lapset ja nuoret ovat lain mukaan erityisessä suojelussa. Lastensuojelun pitää olla lasten suojelua ja yhden luukun periaatteella toimivaa. Lapsen asian ei tule pomppia luukulta toiselle. Ensimmäisen ammattilaisen tulee ottaa vastuu lapsesta. Eerikan tapauksessa tietoa oli, mutta aikuiset eivät kuulleet lasta, olleet vuorovaikutuksessa – kukaan ei ottanut kokonaisvastuuta.

Hämeenlinnassa on lastensuojeluilmoitusten määrä kasvussa viime vuoteen
verrattuna. Kertooko ilmoitusten määrä tilanteen pahenemisesta, vai ollaanko menossa oikeaan suuntaan? Tällä hetkellä noin 15 % ilmoituksista johtaa lastensuolelun asiakkuuteen. 85%:lle tuki järjestetään muissa palveluissa tarpeen mukaan. Eli olisiko sittenkin niin että ilmoitus on hyvä asia, koska silloin lapsen tilanne on otettu vakavasti ja joku välittää?

2012 Unicef teemavuosi on alkupamaus isommalle muutokselle. Hämeenlinnasta tehdään lapsiystävällinen kunta, jossa lapset ovat tärkeitä kuntalaisia ja saavat parhaat mahdolliset kasvun eväät.
Hämeenlinnan kaupungin perusvalinnat ovat yhteensopivia lapsen oikeuksien sopimuksen ja lapsiystävällisen kunnan tavoitteiden kanssa.

”Yritä edistää kaikin laillisin keinoin nuoren työllistymistä” Näin haastaa eräs suomalainen aikakauslehti lukijoitaan edistämään nuorten työllistymistä. Töitä ei voi oppia kuin töitä tekemällä. Me Hämeenlinnassa haluamme että nuorten yhteiskuntatakuu on oikeasti totta. Sen toteutuminen ei onnistu pelkän työvoimaviranomaisen toimin. Olemme lähteneet ennakkoluulottomasti etsimään kumppaneita yrittäjistä, järjestöistä ja tietysti oppilaitoksista. Yhteistyöllä on syntynyt nuorten työseteli, joka tänäkin vuonna on edesauttanut liki 300 nuoren työkokemusta.

Vastuuta ei voi sälyttää yksistään yhteiskunnan harteille. Se on meidän kaikkien yhteinen.

Ajattelemisen aihetta antaa lainaus raudanlujalta ammattilaiselta, lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta Kodin Kuvalehdestä: ”Ajatus siitä, että lapsi on geeniensä summa, on mennyt Suomessakin yllättävän hyvin läpi. Että lapsi selviää mistä vain, kun vaan geenit ovat kohdallaan. Ja että vain toveriseura vaikuttaa, ja ettei vanhemmilla ole merkitystä. Tokihan se helpottaisi meidän vanhempien syyllisyyttä. Mutta paskaahan se on.” Eli alan huippuammattilaisenkin mielestä asioita ei voida enää ratkaista pelkästään viranomaistoimin, vaan jokaisen meistä on otettava vastuuta. Ammattilaisten on uskallettava puuttua ja ohjata, siis välittää – näyttää mallia. Yhteiskunnan toimin sitten voimme yhdessä tukea niitä, jotka enemmän apua tarvitsevat.

Voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta hieman parempaa.
Ihan tavallisilla asioilla, myös täällä Hämeenlinnassa. Ja lopuksi vielä, siihen vanhuslakikeskusteluun. Parasta turvaa tulevaisuuden vanhuksille on pitää huolta tämän päivän lapsista ja nuorista.

Artikkeli on julkaistu hieman modifioituna Hämeen Sanomissa 13.9.2012

Jätä kommentti

css.php