Hyvässä kunnassa pidetään pienestä- ja isommastakin huolta

Kuntavaalien alla on syntynyt laaja yhteinen keskustelu yksilön ja yhteisön vastuusta, ja eteenkin sen rajapinnasta. Hyvinvointiyhteiskunta käyttää enemmän rahaa kuin koskaan palveluihin, ja samaan aikaan maailman terveimmistä vauvoista kasvaa huonosti voivia nuoria. Missä siis vika? Vastuuta ei voi sälyttää yksistään yhteiskunnan harteille. Se on meidän kaikkien yhteinen.

Palvelurakennetta muutettaessa keskustelu siirtyy varsin usein seiniin. Kuitenkin se mitä seinien sisällä tapahtuu, on paljon tärkeämpää. Monialaiset ammattilaiset, joita meilläkin Hämeenlinnan kaupungissa on, tekevät hienoa työtä, ja kehittävät työtään mieluusti yhteistyössä, kun sille annetaan tilaa ja mahdollisuus. Tähän haluamme erityisesti kannustaa henkilöstöä – myös taloudellisesti.

Lammin lukion musikaalit ovat erinomainen esimerkki kun koulussa tehdään enemmän kuin perusasiat. Opettajat ja koko koulu on sitoutunut pitkäjänteiseen työhön, jossa erilaisilla oppilailla on mahdollisuus osallistua, rakentaa ja antaa omien vahvuuksiensa mukainen panos yhteisen kokonaisuuteen. Koko lähiyhteisö on sitoutettuna mukaan vähintäänkin tyytyväisenä yleisönä. Tästä on syytä ottaa opiksi kantakaupungin lukioverkkoa uudistettaessa.

Kouluterveydenhuolto on esimerkki palvelusta, jonka arvo tulee esiin usein liian myöhään. Jokapäiväisessä koulun arjessa olisi hyvä että terkkari voisi olla mukana ennaltaehkäisemässä, rohkaisemassa ja innostamassa. Ehkä tähän voisi löytää resursseja kun koulun terveydenhoitaja ottaisi vastaan muitakin lähellä asuvia ihmisiä, ja sitä kautta olisi läsnä alueen arjessa.

Ajattelemisen aihetta antaa lainaus raudanlujalta ammattilaiselta, lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta Kodin Kuvalehdestä: ”Ajatus siitä, että lapsi on geeniensä summa, on mennyt Suomessakin yllättävän hyvin läpi. Että lapsi selviää mistä vain, kun vaan geenit ovat kohdallaan. Ja että vain toveriseura vaikuttaa, ja ettei vanhemmilla ole merkitystä. Tokihan se helpottaisi meidän vanhempien syyllisyyttä. Mutta paskaahan se on.” Eli alan huippuammattilaisenkin mielestä asioita ei voida enää ratkaista pelkästään viranomaistoimin, vaan jokaisen meistä on otettava vastuuta. Ammattilaisten on uskallettava puuttua ja ohjata, siis välittää – näyttää mallia. Yhteiskunnan toimin sitten voimme yhdessä tukea niitä, jotka enemmän apua tarvitsevat.

Voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta hieman parempaa.
Ihan tavallisilla asioilla, myös täällä Hämeenlinnassa. Parasta turvaa tulevaisuuden vanhuksille on pitää huolta tämän päivän lapsista ja nuorista.

Julkaistu Keski-Hämeessä 27.9.2012

Jätä kommentti

css.php