Onni syntyy yhdessä tekemisestä

Tämä ei ole polittinen blogi. Tässä aiheena on toimintatavat ja niiden vaikutus ihmisten – tässä tapauksessa perheiden – hyvinvointiin. Yhtymäkohtia löytyy kuitenkin siinä, että kanssaolijoiden huomioiminen ja aito arvostus, läsnäolo tuottaa hyvää myös politiikassa. Hyvä sana kantaa paremmin kuin paha.

Hidas vanhemmuus – blogissa kirjoitin sunnuntaina seuraavaa:
”Yhdessä liikkuminen on helppo ja halpa tapa lisätä perheen hyvinvointia. Yhteisen liikunnan ei tarvitse olla rääkkiä. Esimerkiksi kymmenen minuutin jumppa leikkipuistossa on helppoa…, hauskaa ja hyödyllistä, kun sen tekee säännöllisesti joka päivä.

Heittäydy hetkeen lapsen kanssa. Muistele, mikä oli kivaa, kun itse olit lapsi. Kerro siitä myös omille lapsillesi, niin vahvistat liikunnan sosiaalista puolta.

Yhteisen ajan ei tarvitse olla ostettua tai maksettua. Siivouksesta voi tehdä koko perheen leikin, liikuntahetken, kun ottaa lapset mukaan. Yhdessä voidaan vaikka kantaa matot ulos ja pestä lattia, tehdä talosta merirosvolaiva tai aarresaari. Anna lapsen mielikuvitukselle tilaa, ja heittäydy katsomaan maailmaa lapsen silmin. Perheliikunnan avulla voidaan lisätä lasten onnellisuutta.”

Kukaan ei pärjää yksin. Ei perheessä eikä politiikassa.

14 kommenttia artikkeliin “Onni syntyy yhdessä tekemisestä”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Tämäkö oli vastauksesi esiitämiini kysymyksiin s-postin kautta?

    Kas kun en muuta loytänyt.
    erkki

  2. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Sari, ihan oikeasti,
    tässä reality-maailmassa on muunkinlaista todellisuutta, kuin perheliikunta, jota noteeraan.
    Eriarvoisen elämän rosoisuuden piilottaminen positiivisen ajattelun pensaaseen on vakava rikos.
    Lämmöllä!
    Riitta

  3. avatar Saul sanoo:

    …entä sitten, kun kotihoidontuelta ja muilta lapsilisiltä tiputetut äipät on töissä? kuka sitten leikkii merirosvolaivaa? Tämäkään ei ole poliittinen kommentti.

    • avatar Seppo Mäkinen sanoo:

      Niin, ovatko vanhemmat läsnä ja lasten kanssa, arjessa? Alakouluiässä laittamassa kouluun ja iltapäivällä / illalla kuuntelemassa lapsen koulupäivän tapahtumia ja auttamassa läksyjen teossa. Tukevatko kunnan opetus- ja tukiratkaisut tällaista vanhempien toimintaa? Onko lapsella hyvä ja turvallinen olo?

      Vai ovatko vanhemmat valinneet näyttämisen sekä uran ja siten poissa usein, sekä osin ”ulkoistaneet” lasten arjen? Tällöin myös kunnalta vaaditaan paljon enemmän tukitoimia.

      Voiko hyvä arki edes elää Hämeenlinnassa? Mitkä ovat kunnan ratkaisut ja toimet sisällön suhteen? Kaunis kuori ei kauaa kanna.

  4. avatar Lopeta höpötys sanoo:

    Kirjoitus maalailee kauniita ajatuksia, mutta eipä juuri muuta. Karu todellisuus monien ihmisten elämässä on usein jotain muuta kuin vaaleansinisiä kauniita unelmia.
    Kaikesta huolimatta, asioista pitää puhua suoraan ja silloin ei aina voi välttää ristiriitoja. Oma mielipide pitää uskaltaa esittää, jos järki sanoo muuta kuin esim. ryhmänjohtajan antamat ohjeistukset ”oikeasta mielipiteestä ja oikean äänestysnapin painamisesta”.
    Myös politiikassa pitäisi pärjätä pääosin toiminnalla, joka perustuu myös omakohtaiseen perusteelliseen ajatteluun ja omaan arvomaailmaan. Täytyy kyetä saamaan aikaan asioita, joita kaupunkilaiset todella haluavat, ei niitä joita vain tietyt sisäpiiriin kuuluvat poliitikot haluavat, vai asettuuko kaupunkilaisten yläpuolelle ns. ”koulumestarin asemaan”. Jos pelkästään ajelehtii toisten antamien ajatusten ja mielipiteiden mukana ja useimmiten vain myötäilee toisia ilman todellista asiantuntemusta ja tietämystä, niin kyseisen tyyppisellä henkilöllä ei ole mitään kunnollista annettavaa ja sisältöä myöskään poliittisella kentällä. Vaikka elämä opettaa monia asioita, on myöskin tärkeää omata sopiva ja riittävän laaja teoreettinen koulutus, jotta kykenee hoitamaan tehtäviään ja saamaan aikaan todellista kehitystä, ei pelkästään poliittista jargonia ja kaunopuheita.

    • avatar sarirautio sanoo:

      Jeps, karu todellisuus on monesti aika karua. Mutta karussakin todellisuudessa ne ihmisten väliset suhteet ovat kaikista olennaisimpia. Politiikasta: erilaiset poliitikot edustavat erilaisia ihmisiä. Hämeenlinnankin valtuustossa on hyvin erilaisella taustalla, hyvin erilaisella osaamisprofiililla ja hyvin erilaisilla toimintatavoilla varustettuja ihmisiä. Kaikilla on valtuututus omilta äänestäjiltään. Useimmiten ne saavat asiansa eteenpäin, jotka osaavat tehdä yhteistyötä, ja hakea kumppaneita eri puolilta.
      Sari

  5. avatar Sari Rautio sanoo:

    Tervehdys,

    kiinnostavia kommentteja. Tällä viikolla on aika paljon ja laajasti uutisoitu, liittyen lasten oikeuksien päivään 20.11, mistä lasten onnellisuus, se hyvä arki syntyy. Erilaisten tutkimusten ja selvitysten mukaan pienet arjen asiat, Sepon peräänkuuluttama läsnäolo ja vanhempien toiminta ovat se kaikkein tärkein asia. Kunnan tai muiden julkisten toimijoiden palvelut, ovat tietysti merkittäviä mutta niissäkin olennaista on tekemisen tavat. Lapsen ja toisen ihmisen kunnioittaminen, positiivisuus, kannustaminen, vuorovaikutus ja ratkaisukeskeisyys.

    http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/221084-lapsen-onni-syntyy-pienista-asioista oli hyvä artikkeli lasten omin sanoin ja kuvin kertomana, mistä se hyvä elämä, onnellisuus, syntyy. Samoin eilisessa Kaupunkiuutisissa http://www.e-pages.dk/kaupunkiuutiset/77/ oli vahvojen ammattilaisten näkemyksiä hitaasta vanhemmuudesta ja lasten elämään vaikuttavista asioista. Kyse on ihan tavallisten perheiden ihan tavallisista asioista, ei vaadi rahaa tai muita resursseja, vaan ymmärrystä ja yhdessäolemista. On hienoa että kasvatus- ja perhetyön raskasta ja vaativaa työtä tekevät ammattilaiset nostavat esiin myös tekemisen tavat ja ihmisten oman toiminnan merkityksen. Lainasin aiemmin (27.9) jo Jari Sinkkosta, joka totesi Kodin Kuvalehdessä: ”Ajatus siitä, että lapsi on geeniensä summa, on mennyt Suomessakin yllättävän hyvin läpi. Että lapsi selviää mistä vain, kun vaan geenit ovat kohdallaan. Ja että vain toveriseura vaikuttaa, ja ettei vanhemmilla ole merkitystä. Tokihan se helpottaisi meidän vanhempien syyllisyyttä. Mutta paskaahan se on.” Eli alan huippuammattilaisenkin mielestä asioita ei voida enää ratkaista pelkästään viranomaistoimin, vaan jokaisen meistä on otettava vastuuta. Ammattilaisten on uskallettava puuttua ja ohjata, siis välittää – näyttää mallia. Yhteiskunnan toimin sitten voimme yhdessä tukea niitä, jotka enemmän apua tarvitsevat.

    Silittämistä ja läsnäoloa tarvitsevat kaikki. Ja se näkyy naamasta, jos sitä ei saa. Eli, toivorikasta ja inhimillistä torstaita kaikille.

    Sari
    ps. Ja Erkki, malta nyt.

  6. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Hämeenlinnasta puuttuu mm. turvatalo,
    jonne pääsisi lasten kanssa edes hetkeksi parkkeeraamaan,
    jos jompikumpi aikuisista innostuu liian aktiivisesti silittelemään
    tai siirtämään perhe-liikunnan pakkasyönä kuutamolle.
    Oikeassa olet Sari, saumattomalla,
    poliittisella yhteistyöllä on aikaansaatu useampikin autoparkki.
    Riitta

  7. avatar katriina ahtiainen sanoo:

    Hei Riitta!

    Olet oikeassa, kun täällä kaupungissa lapsia
    suurempi ongelma on autojen parkkeeraaminen.

    Autoihin löytyy rahaa. Uusi asia oli minulle, että tästä
    lapsiystävällisestä kaupungista puuttuu turvatalo.

    Ja sitten vielä noista ylisuurista koulukolhooseista:
    Olin tiistaina Unicef-tapahtumassa Ortelan koulussa.
    Ihana tunnelma pienessä koulussa, jossa 1 – 6 -luokkalaisia
    on vain n. 160.
    Yhden parituntisen aikana monet pienet iloiset kasvot jäivät
    mieleeni. Miten helppoa olisi olla opettaja pikkukoulussa!
    Lapsista ja vanhemmista paistoi välittämisen ilo.

    Välitetään me aikuisetkin toisistamme – arvostetaan erilaisia mielipiteitä.
    Tarttuu lapsiinkin.
    Kati Ahtiainen

  8. avatar Seppo Mäkinen sanoo:

    Ortelan koulu ja koulun henkilökunta, sekä iltapäivätoiminta on muuten aivan loistava keidas Hämeenlinnan opetustoimen joukossa Siellä oikeat ja osaavat henkilöt tekevät niin tärkeää työtä, että kaupungin hallinnossa kokonaisuutena sitä ei aina ymmärretä. Yhdessä vanhempien kanssa Ortelassa tuetaan lasten kasvamista ja kehittymistä tavalla, joka ”tuottaa” osaavia, terveellä tavalla ajattelevia ja tasapainoisia koululaisia yhteiskuntaan.

    Ortelan välittämisen jälkeen tarvitaan mielestäni jatkossa vähemmän nuorten kriisitoimia, verrattuna joihinkin muihin mammuttitehdaskouluihin Hämeenlinnassa. Täällä toteutuu ja opitaan varhaisen tuen ja välittämisen malli parhaimmillaan.

  9. avatar riitta nyqvist sanoo:

    Tervehdys Kati ja Seppo!
    Nämä isot, hallitsemattomat broilerikasvattamot suosivat ”nopeat-syövät-hitaat” narsisteja.
    Siinä puristuksessa on useammankin iskan ja äiskän eväät äkkiä loppuun kaluttu.
    Valitsemamme poliitikot ovat avainasemassa päättäessään verovaroin,
    kasvaako yhteiskunnassa eriarvoisuus, vai välittämisen demokratia.
    Nyt mennään pudotuspelin ja häpeäkulttuurin luomaa
    – todella hyytävää kyytiä.
    Riitta

  10. avatar Sari Rautio sanoo:

    Hyviä ajatuksia ja yhteisiä huolen aiheita. Meidän täytyy yhdessä pitää huoli että niin isossa kuin pienessäkin koulussa jokaikinen lapsi saa hyvää, tarpeidensa mukaista ja inhimillistä opetusta. Ja onneksi näin meillä pääasiassa onkin, meillä on hyvät ja innostuneet opettajat ja muu henkilökunta.
    Sari

  11. avatar Seppo Mäkinen sanoo:

    ”Älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon!”

    Niitä tekoja kaupungin johdossa tässä kaivataan sekä esimerkkinä olemista.

Jätä kommentti

css.php