Erilaiset perheet tarvitsevat erilaisia asioita

Pääministeri Kataisen reipas avaus suomalaisen naisen asemasta miesten viikolla on saanut aikaan varsin perinteisen keskustelun suomalaisesta yhteiskunnasta. Ollaan jakauduttu leireihin ja kaivettu poterot, vastapuolen näkemyksiä ei kuulla eikä halutakaan kuulla. Ollaan vahvasti oikeassa ja tunteella mukana. Kun kyse on lasten elämästä, ja perheiden tilanteesta, on tunnepohjainen suhtautuminen ymmärrettävää.

Mistä kaikesta tässä keskustelussa oikein on kyse?

Suomessa on liikaa tabuja, joista ei saa edes keskustella .Väitän, että liki kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen, ja tekevät elämän valinnat parhaan tietonsa mukaan. tse neljän lapsen äitinä olen saanut olla töissä, kotona, opiskella, ja kaikkea sekaisinkin. Mieheni samaten. Minulle ja meidän perheelle se on sopinut. Oma kiinnittymiseni työelämään on pysynyt yllä, osaaminen, kontaktit ja sitoutuminen on ollut mahdollista, ja töihin paluu on sujunut joustavasti. Oma työnkuva, työnantaja ja joustavat hoitoratkaisut ovat mahdollistaneet tämän. Toisaalta työnantaja on ollut tyytyväinen saadessaan sen osaamisen jota minulla on ollut tarjota. Mutta en oleta että tämä sama olisi totta joka perheessä.

Meidän on myös välttämätöntä kehittää suomalaista työelämää. Me tarvitsemme kaikki suomalaiset kykyjensä ja taitojensa mukaan työelämään, eri elämänvaiheissa joustavasti. Tarvitsemme työn ja perheen yhteensovittamiseen lisää valinnanvapautta ja joustavuutta. Työpaikoilla on otettava erilaiset elämäntilanteet nykyistä paremmin huomioon, ja toisaalta työn tuottavuuden kannalta on monesti hyödyllistä saada itse osallistua työn suunnitteluun ja eteenkin ajankäytön suunnitteluun.

Pääministerin tekemä aloite hakee valinnanmahdollisuuksien lisäämistä, jotta työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuisi paremmin kuin nyt. Toimiva perheen ja työn yhteensovittaminen on jatkossa myös yhä enemmän yritysten kilpailuetu. Työn ja perheen nykyistä parempi yhteensovittaminen ylläpitää työkykyä ja auttaa jaksamaan työelämässä pidempään. Yrityksillä on tässä suuri rooli. Tähän yksi väline voisi olla perheliikuntaverkoston edistämä perheseteli. Perheseteli on kehitetty malli kulttuuri- ja liikuntasetelistä, jolla työnantaja voisi tukea työntekijän hyvinvointia ja perheiden yhteistä aikaa.

Ihmiset ovat erilaisia, äidit ja isät ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia. Siksi myös ratkaisut ja valinnat tulee olla mahdollisia tehdä perheen, ja myös työnantajien tarpeiden mukaisesti.

Miehen tasa-arvoinen rooli vanhempana edistää parhaiten todellista tasa-arvoa. Perhevapaiden edistäminen, taas kuitenkin niin että perhe saa itse valita miten vapaa järjestetään, edistää kaikkien tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. 6+6+ 6 – malli, jossa molemmilla vanhemmilla on oma vapaansa, ja yksi kuusi kuukautta perheen valinnan mukaan jommallakummalla, ohjaisi tässä hyvin eteenpäin.

Naisena myös haluan tuoda keskusteluun näkökulman naiseudesta. Naiset eivät ole pelkästään äitejä, pelkästään uraohjuksia, pelkästään vaimoja, vaan aika moni suomalainen nainen on kaikkea tätä ja paljon muuta. Todellista tasa-arvoa on se että me siskot emme tuomitse toistemme valintoja omia valintojamme vahvistaaksemme tai omaa elämämme onnistumista korostaaksemme.

Mielekäs työ, perhe-elämä ja vapaa-aika luovat elämän sisällön. Erilaisilla ihmisillä onnellinen elämä koostuu erilaisista asioista. Onnelliset vanhemmat kasvattavat onnellisia lapsia.

Sari Rautio
neljän lapsen äiti
Hämeenlinna

2 kommenttia artikkeliin “Erilaiset perheet tarvitsevat erilaisia asioita”
  1. avatar Seppo Mäkinen sanoo:

    UUDISTAN, mahdollistaako Hämeenlinnan kaupungin toimet nämä ihanteelliset ratkaisut äitien ja naisten osalta? Ovatko mahdolliset ja tarvittavat tukitoimet saatavissa lain edellyttämien aikarajojen mukaisesti.

    Seppo Mäkinen kirjoitti: 22.11.2012 klo 8.28

    Niin, ovatko vanhemmat läsnä ja lasten kanssa, arjessa? Alakouluiässä laittamassa kouluun ja iltapäivällä / illalla kuuntelemassa lapsen koulupäivän tapahtumia ja auttamassa läksyjen teossa. Tukevatko kunnan opetus- ja tukiratkaisut tällaista vanhempien toimintaa? Onko lapsella hyvä ja turvallinen olo?

    Vai ovatko vanhemmat valinneet näyttämisen sekä uran ja siten poissa usein, sekä osin “ulkoistaneet” lasten arjen? Tällöin myös kunnalta vaaditaan paljon enemmän tukitoimia.

    Voiko hyvä arki edes elää Hämeenlinnassa? Mitkä ovat kunnan ratkaisut ja toimet sisällön suhteen? Kaunis kuori ei kauaa kanna.

    • avatar Sari Rautio sanoo:

      Niin, veikkaanpa että niin Hämeenlinnassa kuin muuallakin, on erilaisia vanhempia, erilaisia valintoja ja erilaisia elämäntilanteita. Perheessä valinnat ovat erilaisia, ja vanhempainetuudet sekä naistenkin asema on sekä miesten että naisten asia.

      Ruotsinmallissa, jossa on enemmän sitä joustonvaraa, on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia huomioida perheiden erilaiset tilanteet. Julkisen sektorin mahdollisuudet ovat kepin ja porkkanan kautta innostaa ihmisiä toimimaan siihen suuntaan mikä katsotaan olevan hyväksi. Mutta valinnat ihmiset tekevät itse.

      Meillä on varmasti kehitettävää monessakin palvelussa, mutta aika moni toimii myös hyvin. Eli vastaus kysymykseen, kyllä kaupunki mahdollistaa perhekeskeiset ratkaisut. Lapsen hyvä päivä on iso asia.

      Sari

Jätä kommentti

css.php